Raitareunuksia

 Olen taas innostunut tästä raitareunuksesta. Olen nähnyt näitä muillakin tekijöillä, vähän eri tekniikoilla toteutettuna. Ajattelin, että kerron hieman omasta tavastani tehdä näitä raidallisia pötköjä.

 

Ensimmäisessä postauksessani esittelemässäni työssä oli myös raitareunus. Nyt olen tehnyt näitä sinisävyisiä tekeillä olevaan peittoon. 

Ompelen eri levyisiä suikaleita jonoon paperin päälle. Paperina käytän työpaikan kahviautomaatin suodatinpaperirullan jämiä. Kun automaatti ilmoittaa suodatinpaperin olevan lopussa, rullassa on todellisuudessa jäljellä vielä muutamia (ainakin 10) metrejä. Paperi on tarpeeksi ohutta läpi ommeltavaksi ja sen saa mukavasti vielä revittyä pois. Paperin jämähän menisi roskiin, jos en pelastaisi sitä jatkokäyttöön. Paperi on 3½" leveää, joten juuri passeli peiton reunaksi.

Tässä pötkylät ennen tasoitusta.

 Pätkin paperin noin puolen metrin paloiksi ja ompelen niitä sarjassa aina kolmea tai neljää kerralla. Näihin saa mukavasti upotettua eri levyisiä suikaleita, joita resursseihin yleensä kertyy.

Tasoitan suikaleet paperin levyiseksi. Yleensä jätän pötköt tähän vaiheeseen jos niillä ei vielä ole jatkosijoituspaikkaa.

 

 Tasoituksen jälkeen paperi revitään pois ja sen jälkeen silitän pötköt. Näistä voi sitten yhdistää halutun pituista kaitaletta, jota voi käyttää tilkkupeiton reunaan tai ihan mihin itse haluaa. Paperin käytön etuna on, että raitapötkö pysyy suorana, eikä ala kiertymään sivuille ompelun aikana. Jos olet oikein tarkka, voit vielä tarkistella ompelun edetessä, että saumat ovat 90 asteen kulmassa paperin sivuun nähden. Periaatteessa ompelusaumojen suoruudella ei ole väliä, koska pötkö itsessään pysyy suorana paperin avulla. Paperina voi käyttää myös esim. laskukoneen kuittirullaa. Se on jonkin verrran kapeampaa, mutta toimii yhtä hyvin. Jos jollain on vielä vanhoja puhelinluetteloita, ja haluaa uhrata ne tilkkuiluun, käy niidenkin sivut tähän tarkoitukseen.

 

Näihin sinisiin jouduin kyllä leikkaamaan ehjästä kankaasta eri levyisiä suikaleita, jotta sain niistä halutun sävyisiä. Mukavasti sinne sai kuitenkin upotettua muutaman taustakankaan tasoituksessa jääneet palat. 

Näiden tekeminen on itselleni sellaista "aivot narikkaan" -hommaa. Työpäivän jälkeen saa päänsä nollattua kivasti, eikä tarvitse tehdä kovin kummoisia etukäteisvalmisteluja.
 

Tervetuloa tilkkuhuoneeseen

Tässä blogissa kerron enemmän tilkkutöistäni ja ompeluharrastuksestani ja myös ehkä hieman tarinaa tilkkuhuoneen ulkopuolelta. Minut löytää myös Instagramista nimimerkillä @paula_annelii. Asustelen Etelä-Suomessa kaksin aikuisten lasteni isän kanssa. Päivätyökseni teen asiakaspalvelu- ja taloushallinnon töitä yrityksessämme.

Hurahdin tilkkutöihin vuonna 2012, jolloin menin ensimmäiselle tilkkutyökurssille ja koukussa olin. Tilkkuilun parissa on vierähtänyt jo melkein 10 vuotta ja edelleen se on kivaa. Tilkkuilu on tuonut mukanaan mukavia ihmisiä, jotka jakavat kanssani tämän hulluuden, kangasvaraston, jota en varmasti ehdi ompelemaan elinaikanani sekä epämääräisen määrän tilkkuiluun liittyviä apuvälineitä, joista osan kanssa edelleen ihmettelen, miksi olen ne hankkinut. 😏

Aloitin vuosi sitten projektin "Keskeneräiset valmiiksi". Projekti etenee kohtalaisen hitaasti, mutta jotain joskus valmistuukin. Finn Quilt-tilkkuyhdistyksellä on myös #FQKeskeneräiset-yhteisprojekti tälle vuodelle. Ilmeisesti muillakin on keskeneräisiä kaapissa. 

Kuvan peiton värikkäät neliöt tein 2017 kesällä ompelutuskassa resurssilaatikon tarpeista, kun jotain piti ommella, enkä muutakaan siihen hätään keksinyt. Sen jälkeen ihmettelin muutaman kuukauden, että mitähän näistä neliöistä tekisin. Kunnes keksin, leijuvat neliöt, sehän oli ollut "to do"-listallani jo jonkin aikaa (lista on päässäni, ja elää koko ajan). Ei muuta kuin Pinterestin kimppuun malleja katsomaan ja sorvaamaan mittoja.

Sain pinnan kehystä vaille valmiiksi, ja taas kaappiin marinoitumaan. Siellä se sitten olikin muutaman vuoden. Välillä kaivoin sen esiin, ja jotain se tuntui kaipaavan, mutta mitä? Vuosi sitten kaivoin sen taas esiin ja tein siihen tuon sini-vihreän raidallisen kehyksen. Aluksi epäilin, että se olisi liian hallitseva, mutta hyvin se tuntuu siihen sopivan.

Taustaan löysin sopivan värisen kankaan, jonka olin joskus ostanut Eurokankaan palalaarista. Ensi silmäyksellä näytti, että se riittää. Sovittelin, pyörittelin ja mittailin, eikä se kumminkaan tuntunut riittävän mitenkään päin. Sitten älysin mitata tilkkupinnan pinta-alan ja verrata sitä taustakankaan pinta-alaan, ja arvatkaas mitä? Taustaksi haaveilemani kangas oli pienempi kuin tilkkupinta. Ei ole ihme, että ei sovi!  Onneksi varastosta löytyi muita siihen sopivia kankaita ja ylijääneitä kolmioneliöitä, joilla sain lisättyä taustan pinta-alaa. 

Kuvan taustalla näkyvä rakennus on yksi harvoista funkistyylisistä kirkoista Suomessa. Kuvaajan varjokin näkyy myös kivasti 😉.

Peitosta tuli loppujen lopuksi ihan kivan näköinen. Varsinkin, kun suurin osa käytetyistä kankaista on tilkkusilppua / leikkuujätettä, eli resursseja. Ehjää kangasta on käytetty ainoastaan taustaan ja reunakanttiin. Harmaat ja valkoiset ovat valmiiksi leikatuista kangasrullista.

Keskeneräiset eivät tunnu kuitenkaan vähenevät, niiden määrä on vakio. Osin se johtunee hitaudestani, mutta toisaalta uusia tilkkupintoja tuntuu kertyvän kaappiin tasaista tahtia.