Se on aina yhtä kivaa, kun saa tilkkupinnan valmiiksi asti. Vaikka sitä ei vielä ole tikattu, kokonaisuuden näkeminen on aina yhtä palkitsevaa, kun jokainen palikka on löytänyt oman paikkansa.
Tätäkin olen tehnyt jo melkein vuoden ja saman ajan palat ovat olleet suunnitteluseinälläni. Nyt kun sain sen valmiiksi ja laitoin sen silityksen jälkeen odottamaan tikkausta, tuntui suunnitteluseinä jotenkin niin tyhjältä. Onneksi löysin kasan blokkeja, joilla pystyin täyttämään tyhjyyden. Blokit oli aloitettu jo viime syksynä Sanna Parankon vetämällä kurssilla Nurmijärven Opistossa ja odottivat vaan yhteen liittämistä.
Olen tyytyväinen tähän economy-blokeista tehtyyn pintaan. Värimaailma on sopivan kirjava. Taustakangaskin löytyi omista varastoista.
En ole vielä mitannut tätä, mutta kovin iso siitä ei tule, ja en edes ajatellut kasvattaa sitä. Resurssipaloja kyllä löytyy, mutta nyt tuntuu siltä, että tätä lajia on tehty riittävästi. Jotain muuta välillä.
Resursseista tehdyt tilkkupinnat ovat vähän kuin räsymattoja. Moneen kankaaseen löytyy jokin tarina, mihin tilkkupeittoon se on alun perin hankittu. Valtaosan kankaistani hankin lähinnä niiden painokuvion tai värin takia. Sitten on myös niitä omasta mielestäni kummallisia kankaita, jotka eivät ole sopineet oikein minnekään. Niitäkin välillä ostan tai niitä tulee jonkun kangaslajitelman mukana. Tällaisessa pinnassa näillekin löytyy oma paikka, eivätkä ne näytä enää ollenkaan niin kummallisilta. Vanha viisaushan on, että rumakin kangas näyttää kauniilta, kun sen pilkkoo tarpeeksi pieneksi ja laittaa sopivan kankaan viereen. Mikä kangas on sitten kaunis, ruma tai kummallinen, sehän on täysin makuasia.
Kiitos vierailustasi.