Sivut

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Karkkikaupassa

 

Tervetuloa karkkikauppaan.


Viikonlopun aikana sain valmiiksi economy-blokeista tehdyn peiton. Peitto sai nimekseen Karkkikauppa. Projekti on ollut pitkä, kuten yleensä, mutta onneksi sain yhden niistä seitsemästä (!) tilkkupinnasta valmiiksi peitoksi asti.

Pääsosan kankaista valitsin siten, että suoristelin Liisat Ihmemaassa- peittoon käyttämieni kankaiden reunoja. En tietoisesti valinnut mitään värejä, vaan annoin mennä niillä kankailla, mitä hyllystä ja resurssilaatikosta löytyi. Vasta viimeisen ysiblokki-kokonaisuuden kanssa piti miettiä värejä, jotka sopisivat tilkkupinnan muihin väreihin ja siihen kohtaan, johon olin sitä asettelemassa.


Reunakantiksi valikoitui oikeastaan ensimmäinen kangas, jonka käteen otin. Olen joskus ostanut sen Eurokankaan palalaarista. Sitä oli riittävästi ja värikin oli teemaan sopiva. Tikkauksen tein suorilla linjoilla vinottain, lankana King Tutin vaihtuvavärinen tikkauslanka. Välissä on villavanu.

 



Taustakangas on myös omista varastoista ja Eurokankaan palalaarista. 

Tätä kirjoittaessa en ole vielä mitannut peittoa. Kokoa voisi kuvailla siten, kun on hivuttautunut kyljelleen makaamaan siihen kahden istuttavalle sohvalle polvet suussa, peitto riittää silloin mukavasti sohvalla olijan päälle.

Kuvaaminen tähän vuodenaikaan on haasteellista. Aurinkoa ei näy, vaikka kuinka huhuilisi. Kuvauspäivä oli pilvinen, joten valo ei tahtonut aina riittää. Sain kuitenkin säädettyä kuvia niin, että värit näyttävät suhteellisen oikeilta.

Kiitos sinulle vierailustasi ja mukavaa joulun odotusta.



maanantai 10. lokakuuta 2022

Tilkkupeitto kuin räsymatto

Se on aina yhtä kivaa, kun saa tilkkupinnan valmiiksi asti. Vaikka sitä ei vielä ole tikattu, kokonaisuuden näkeminen on aina yhtä  palkitsevaa, kun jokainen palikka on löytänyt oman paikkansa.


 

Tätäkin olen tehnyt jo melkein vuoden ja saman ajan palat ovat olleet suunnitteluseinälläni. Nyt kun sain sen valmiiksi ja laitoin sen silityksen jälkeen odottamaan tikkausta, tuntui suunnitteluseinä jotenkin niin tyhjältä. Onneksi löysin kasan blokkeja, joilla pystyin täyttämään tyhjyyden. Blokit oli aloitettu jo viime syksynä Sanna Parankon vetämällä kurssilla Nurmijärven Opistossa ja odottivat vaan yhteen liittämistä. 


Olen tyytyväinen tähän economy-blokeista tehtyyn pintaan. Värimaailma on sopivan kirjava. Taustakangaskin löytyi omista varastoista.

 En ole vielä mitannut tätä, mutta kovin iso siitä ei tule, ja en edes ajatellut kasvattaa sitä.  Resurssipaloja kyllä löytyy, mutta nyt tuntuu siltä, että tätä lajia on tehty riittävästi. Jotain muuta välillä.

Resursseista tehdyt tilkkupinnat ovat vähän kuin räsymattoja.  Moneen kankaaseen löytyy jokin tarina, mihin tilkkupeittoon se on alun perin hankittu. Valtaosan kankaistani hankin lähinnä niiden painokuvion tai värin takia. Sitten on myös niitä omasta mielestäni kummallisia kankaita, jotka eivät ole sopineet oikein minnekään. Niitäkin välillä ostan tai niitä tulee jonkun kangaslajitelman mukana. Tällaisessa pinnassa näillekin löytyy oma paikka, eivätkä ne näytä enää ollenkaan niin kummallisilta. Vanha viisaushan on, että rumakin kangas näyttää kauniilta, kun sen pilkkoo tarpeeksi pieneksi ja laittaa sopivan  kankaan viereen. Mikä kangas on sitten kaunis, ruma tai kummallinen, sehän on täysin makuasia.

Kiitos vierailustasi.




perjantai 30. syyskuuta 2022

Säästöbokkeja


Huomasit varmaan, että blogini nimi on muuttunut. Taustalla tässä on ollut ajatus, että tilkkuiluun liittyvät some-julkaisuni olisivat kaikki saman nimen alla. Nyt minut löytää Instagramista, Pinterestistä ja blogimaailmasta samalla Tilkkulandia -nimellä.


 Edellisessä kirjoituksessani kerroin patalapuista, joissa olin keskineliöinä käyttänyt kangaskauppiailta saamiani hauskoja kankaisia painokuvia. Niitä on eksynyt vähän muuallekin, kuin niihin patalappuihin. Säästöblokkeja on tullut tehtyä, hupiompeluna tietenkin, jo viime talvesta lähtien, niin kuin tästä seuraavasta kuvasta käy ilmi.



Nyt niitä on valmiina suurin piirtein  yhden peiton tarpeiksi. Onneksi, koska vähän on alkanut kyllästyttämään niiden ompelu. Liisat Ihmemaassa -peitosta jäi paljon sellaisia kangaspaloja, joista olin leikannut vain muutaman kuusikulmion. Tasasin kangaspalojen reunat, ja näistä jämistä sain aineksia säästöblokkeihin. Jos ihmettelit värimaailman samankaltaisuutta, johtuu se juuri tästä.
Olin joskus hankkinut Töölön Tilkkupajasta oikein viivaimen, jolla saa tehtyä näitä blokkeja sujuvasti. Olisihan ne saanut tehtyä muutenkin, mutta satun tykkäämään kaikenlaisista ihmisen elämää helpottavista vempaimista, myös tilkkuiluun liittyvistä. Viivaimen mukana oli ohje, ja tein suoraan sen mukaan. Viivaimen avulla pystyy tekemään kahta kokoa ja tein pienempää, joka on trimmattuna 4,5" neliö. Yhdistelin niitä yhdeksän neliön sarjoihin, jotta olisi hieman helpompi käsitellä kokonaisuutta.


Tämän verran niitä on valmiina suunnitteluseinälläni. Ne eivät ole vielä lopullisessa järjestyksessä kuvassa. Yksi ysiblokki puuttuu vielä. On puuttunut jo jonkin aikaa, koska jotenkin tuntuu nyt siltä, että kaikki kankaat on jo käytetty, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Tämä on näitä ikuisuusprojekteja, jotka valmistuvat sitten kun niiden aika on.

Muutama viikko sitten olimme veljeni tyttären avioliiton siunaamistilaisuudessa Helsingissä Johanneksenkirkossa. Meillä oli juhlissa kivaa, ruoka oli hyvää, morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Tähän loppuun vielä kuva upeasta uusgoottilaisesta rakennuksesta.


Kiitos, kun vierailit. 



torstai 15. syyskuuta 2022

Pannulappuja



 Heippa taas pitkästä aikaa. Olen ollut hieman laiska tämän blogin suhteen koko kesän. Blogin lukijatilastoja katsoessani kuitenkin huomaan, että täällä kumminkin joku käy aina välillä lukemassa kirjoituksiani, vaikka kovin ahkerasti en olekaan muutamaan kuukauteen päivittänyt tätä. Suuri kiitos Sinulle siitä.

Ompelun saralla olen myös ollut laiska kesän ajan. Mitään ihmeellistä en ole tehnyt koko kesänä. Pientä huviompelua välillä. Onneksi tämä on harrastus, enkä tee tätä elääkseni.



Se, mitä valmiiksi asti on saatettu, ovat patalaput tai pannulaput, mikä niiden oikea nimi onkaan. Näitä on tullut nyt tehtyä varmaan kymmenkunta. Kangaskauppiaat ovat ystävällisesti lähettäneet minulle tilausten mukana kivoja pieniä yksittäisiä paloja, joissa on hauskoja kuvia. Niitä putkahteli esiin välillä resurssilaatikon syövereistä, joten ajattelin käyttää ne. 

Yhdistelin niihin vajaista kaitalepaketeista 2,5" kaitaleita hirsimökkitekniikalla. Väliin laitoin ylijääneitä vanupaloja ja patalappuvanua. Jotkut tikkasin koneen valmiilla tikkausmalleilla ihan sen takia, koska niitä tulee harvemmin käytettyä. Yllä olevan kuvan lehmäpannulappu on tikattu koneen omilla tikkausmalleilla. Näihin pieniin juttuihin ne käyvät tosi hyvin.


Taustoihin käytin sellaisia kankaita, joihin oma silmäni on jo kyllästynyt. Tässä kuvassa eri työvaiheessa olevia tuotoksia. 

Joku joskus kysyy mitä teen tilkuista. Vastaan tekeväni käyttötekstiilejä, ja nämä ovat niitä mitä suurimmassa määrin.

Muutama meriaiheinen pannulappu löysi jo kotinsa ja pääsi jo tositoimiin.



Huomasin muuten, että nyt syksyllä tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun aloitin tilkkuilun. Enpä tiennyt silloin, mille tielle lähdin. Eikä se tie ole ollut huono. Kivaa on ollut. Uusia asioita olen oppinut paljon ja koko ajan opin lisää ja ihania ihmisiä olen matkani varrella kohdannut.

Kiitos, kun vierailit.



perjantai 13. toukokuuta 2022

Orpoja blokkeja

Meille kaikille tilkkuilijoille on varmasti kertynyt ylimääräisiä ja yksinäisiä blokkeja. Minullekin niitä tuppaa tulemaan. Kursseilla tulee tehtyä kokeiluja ja joskus tulee tehtyä liikaa johonkin peittoon ja blokkeja jää yli. Monesti ajattelen käyttäväni niitä peiton taustaan, mutta usein ne jää käyttämättä. 

Tässä taannoin kävin taas läpi sitä pinoa ja mietin mitä niistä voisi tehdä. Instassa on ollut kuvia, joissa on yhdistetty erilaisia blokkeja välikaitaleilla ja on saatu todella kauniita pintoja.


Laitoin näitä erilaisia blokkeja suunnitteluseinälleni, ja yritin rakentaa niistä jotain järkevää. Kuvassa on ensimmäisiä versioita. Blokkeja oli monen väristä ja mallista. Monta viritelmää tein, ja aina keräsin kaikki taas kaappiin odottamaan. Ilmeisesti he eivät olleet valmiina vielä yhdistymään. 

Kerran sitten ihme tapahtui ja blokit alkoivat järjestyä kuin itsestään. Tätä usein ihmettelen itsekseni muissakin tilkkuhommissa. Ensin väännät ja käännät blokkeja edes takaisin, eikä tunnu tulevan mitään. Laitat taas kaikki takaisin kaappiin odottamaan parempaa hetkeä. Mutta sitten joskus tulee se hetki, kun blokit alkavat puhua ja kaikki järjestyvät kuin itsestään.


Tässä on sitten se lopullinen järjestys. Nuo mustapohjaiset ovat kaikki samalta kurssilta. Vaaleanpunaiset erilaiset hirsimökkiversiot ovat myös omalta kurssiltaan. Siellä täällä on myös Bonnie Hunterin mysteeripeitosta ylijääneitä paloja. Siniset raitapalat tein johonkin peittoon, mutta ne eivät sitten sopineetkaan siihen. Vasemmalla oleva violetti / vaalea hirsimökkiblokki on ensimmäiseen tilkkutyöhöni tehty, mutta en sitä sitten siihen kelpuuttanut. Tähän se sopi hyvin. Jonkinlainen reunus tähän pitää vielä laittaa, jotta peittoon tulee vähän enemmän kokoa ja vähän rauhoittaa kokonaisuutta.

Loppujen lopuksi tästä tuli ihan hauska. Vähän aluksi hirvitti laittaa näin erilaisia yhteen, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä vaan, tulee mitä tulee. 

Jäikö niitä orpoja blokkeja sitten vielä varastoon? Kyllä jäi ja niistäkin valmistuu joskus jotain.

Mukavia kevään päiviä ja kiitos kun vierailit.

maanantai 2. toukokuuta 2022

Auringonkukkakassi

Aika kuluu kuin siivillä. Edellisestä postauksesta on kulunut taas melkein kuukausi. Muutaman kerran olen jo tarttunut tietokoneeseen ja meinannut aloittaa, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään konkreettista aikaiseksi.

Olen ommellut tässä viime aikoina pienempiä juttuja, jotta saan välillä sitä tunnetta, että saa jotain myös valmiiksi asti. Isompia peittoja tehdessä monesti tuntuu, että mitään ei tule ikinä valmiiksi.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että nuorempi tytär oli pyytänyt kassia jo viime syksynä. Olimme yhdessä syksyllä Tampereen messuilla ja hän valitsi sieltä mieleiset kankaat. Toiveena oli kassi, johon mahtuisi noin yhden yökyläilyn tarvikkeet. Toinen toive oli, että kantohihnat olisivat niin pitkät, että kassin saisi olalle, mutta se ei koskettaisi maata normaalisti kantaessa. 

Koska tilkkuilijan toimitusaika voi olla aika pitkä, vasta tuossa pääsiäisen aikoihin aloin perehtymään asiaan kunnolla. Tytär oli meillä "porukoilla" yhden yön ja suunniteltiin kassia yhdessä.


Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, Laitoin taskut molemmille puolille ja myös sisälle. Sisäkuvaa ei tullut otettua. Suunnittelin kassin niin, että jos korkeus alkaa joskus häiritsemään, kassia voi varsin näppärästi madaltaa muutaman sentin ja myös vetoketjun lisääminen kassin suuaukkoon onnistuu jälkikäteenkin. Yläosan kukkakankaan tukena käytin liimattavaa polyesterivanua, ja alaosan ruskea kangas on tuettu ensin tukikankaalla, ja sen jälkeen vielä liimattavalla polyesterivanulla. 


Tietenkin vähän innostuin ja tein samaan settiin pussukan. Tässäkin käytin tukena samaa liimattavaa polyesterivanua. Pussukka on tällainen peruskuutiomallinen ja niin iso, että sinne mahtuu kaikki pesutarvikkeet oikein kivasti. 

No tietenkin vielä piti tehdä kukkaro. Sitäkään ei varsinaisesti pyydetty, mutta vanha oli kuulemma vähän jo nuhjaantunut. Kukkoron kehys on leveydeltään 8 cm. Kaava on peräisin joltain kukkarokurssilta, mutta käyttäjien toiveiden mukaan, olen muokannut sitä hieman korkeammaksi.

Tässä vielä koko setti, joka matkaa jossain vaiheessa Lahteen. 



Kassin kuvausrekvisiittana Cezeta-tavaraskootteri.

Kiitos kun vierailit. 🌞

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Käsityölaneissa

Viikonloppuna olin Nurmijärven Opiston järjestämillä käsityölaneilla. Jos termi ei heti auennut, kyseessä oli siis 12h kestävä käsityötapahtuma, jossa kukin teki omia kässäjuttujaan ja oli aukioloaikana niin pitkään kuin halusi. Mukava tapahtuma kässähenkisille ihmisille.


Itselläni oli tietenkin ompelukone ja tilkkujutut mukana. Yritin ottaa mukaan sellaista tekemistä, että ei tarvitsisi raahata koko kangasvarastoa mukana. Selvisinkin muovisella säilytyslaatikolla, johon sain tungettua kaiken tarvitsemani. Koneeni vetolaukku on onneksi niin iso, että sinne mahtuu kone paininjalkoineen, silitystarvikkeet, ompelutarvikepussukka sekä viivaimet ja leikkuualusta.



Suunnitelmissani oli tehdä Sanna Parankon kurssilla aloittamani blokkeja niin paljon valmiiksi, että niitä olisi peiton tarpeiksi. Olin tehnyt näitä kurssilla muistaakseni kaksi tai kolme kappaletta ja kotona muutaman iltojeni iloksi. Muutama puuttui, ja sain ne lauantaina tehtyä. Blokkeja on nyt torkkupeiton verran. Välikaitaleet vielä ja jokin kiva reunus, niin taas olisi yksi pinta tikkausjonossa. 


Kaitalepakettien tuhoaminen jatkuu edelleen ja toisena työnä surautin kasaan yllä olevan pinnan. Laitoin tumman sinisen palan kaitaleiden väliin ja ihan mukavasti se antaa pientä potkua muuten niin pastelliväriselle pinnalle. Kuvan laatu ei ole niitä parhaimpia: sisällä otettu iltapäivällä ja valo ei tahdo riittää.

Opisto oli myös järjestänyt tilaisuuteen luennon, jonka aiheena oli vaatteiden tuunaus. Luennoitsija käsitteli aihetta ihan asusteiden lisäämisestä uuden vaatteen tekemiseen vanhoista vaatteista. Todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava aihe. Kierrätyshän on tätä päivää. Uutta tilkkupuuvillaa käyttävänä tunsin pienen piston omassatunnossani, kun taas kuulin kuinka paljon vettä yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan. Toisaalta huomasin, että vaatekaappiini on pesiytynyt ihan mahdoton määrä materiaalia, joista voi tuunata uusia vaatteita eikä tarvitse ostaa. 

Opistolla olisi aiheesta kurssi toukokuussa, mutta olin jo lupautunut lapsenvahdiksi kurssipäivinä, joten tällä kertaa ei pääse. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten...


Kevät tulee, vaikka lunta on meidän pihalla ainakin puoli metriä vielä.


Kiitos kun vierailit. 

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Kolmioneliöistä tilkkupintaa


Tikkaamattomien tilkkupintojen määrä on minulla ilmeisesti vakio. Aina tuntuu löytyvän jotain keskeneräistä. Tämä pinta lepäili suunnitteluseinälläni jonkin aikaa. Edellisen peiton valmistuttua ompelin valmiit neliöt tilkkupinnaksi.

Löysin ohjeen blogista ilmaiseksi, joten voin kertoa tekovaiheista. Toisaalta olisi ollut hyvä, että olisin voinut lisätä linkin alkuperäiseen ohjeeseen, mutta en enää sitä muista, koska en merkinnyt sitä mihinkään muistiin.


Käytin tähän melkein kokonaisen Kaffe Fassettin -kaitalepaketin ja painettuja valkoisia, joiden määrää en valitettavasti mitannut. 

Kaitaleista ommeltiin kolmen kaitaleen kokonaisuuksia, joista aina kaksi ommeltiin yhteen molemmista reunoista. Näin saatiin aikaiseksi putkilo. Itse yritin tehdä tumma-vaalea-tumma ja vaalea-tumma-vaalea yhdistelmiä. Yhdessä putkilossani oli aina edellä mainittu yhdistelmä. 


Sen jälkeen viivain asetettiin kuvan osoittamalla tavalla, eli 45 asteen viiva tuli osua ommeljuovalle ja leikattiin viivaimen reunaa myöten. Sen jälkeen viivaimen kääntö ja taas leikkaus 45 asteen kulmassa niin, että 45 asteen viiva on ommeljuovassa. Tätä jatketaan, kunnes kaikki kaitaleet on leikattu. 



 Näin saimme aikaan neliöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli jääty tähän ja rakennettu näistä pinta. Mutta toisaalta tekijä oli käyttänyt kaitaleita, joissa oli selkeämmät vaaleat ja tummat kuin minulla. Omat kankaani olivat niin kirjavia, että pinta tässä vaiheessa ei näyttänyt hyvältä. Jatkoin ajatusta hieman pidemmälle ja rakensin neliöistä kolmioneliöitä, joissa toinen puoli on painettua valkoista ja toinen tätä raitaa.

Valitettavasti tästä vaiheesta en löytänyt vaihekuvia. Mutta kiteytettynä, leikkasin saman kokoisia valkoisia neliöitä (oikeastaan vähän isompia, jotta jäi trimmausvaraa), kuin raitaneliöt. Palat yhteen oikeat puolet vastakkain, kynällä viiva kulmasta kulmaan ja ompelu viivan molemmin puolin 1/4 tuuman saumanvaralla. Pala halkaistaan viivan kohdasta ja näin meillä on kaksi kolmioneliötä. Sen jälkeen palat trimmataan saman kokoiseksi ja tehdään haluttu pinta. 



Tilkkupinnan kuvion valinnassa meinasi tulla runsauden pula. Kolmioneliöt taipuvat niin moneen vaihtoehtoon. Ompeluvaiheessa huomasin, että värillisten kaitaleitten saumat kohtaavat toisensa ainoastaan kuvion terävässä kulmassa, mutta en anna sen häiritä itseäni. Fassettin kankaat ovat sen verran kirjavia, että aina sitä ei edes huomaa. 

Tilkkupinnassa on niin paljon vaaleaa yhtenäistä pintaa, että sitä täytyy yrittää hyödyntää tikkauksessa. Edellisestä purkuhommasta (ehkä) viisastuneena yritän suunnitella tikkauksen paremmin ennen varsinaista tekemistä ja ehkä vähän harjoitella ensin. Tässä laitetaankin tikkaajan taidot koetukselle.

Kiitos kun vierailit. 


lauantai 5. maaliskuuta 2022

Liisat Ihmemaassa -peitto


Edellisestä postauksesta on kulunut taas jonkin aikaa. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tilkkujuttuja olisi tullut tehtyä. Niitäkin on tullut tehtyä, vaihtelevalla menestyksellä. 

Kuusikulmiopeiton sain viimeinkin valmiiksi. Aika kauan se ehti lojua tikkauskoneen päällä. Viimein ryhdistäydyin ja tikkasin sen, mutta siinäkin oli omat haasteensa. 

Aloitin ja olin tikannut jo ensimmäisen hexagon-rivin ja vähän toistakin, huomasin, että nyt ei tule hyvä. Yön yli mietittyäni päätin, että puran kaikki, mitä siihen mennessä oli tikattu. Olihan muuten homma. Ihan heti en tee toista kertaa. Tästäkin taas opin, että vastaisuudessa pitää olla vielä parempi tikkaussuunnitelma. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.


Onneksi muistin tilkkuope Hannelen opit vapaatikkauskurssilta. Jos kankaat ovat kovin kirjavat, kannattaa miettiä kuinka paljon paukkuja laittaa tikkaukseen. Lopullisessa tikkauksessa toteutin sitten tätä oppia. Tikkasin koko peiton samalla kuviolla viivaimen avulla. Alun perinkin kolmioihin oli tulossa tuo olemassa oleva tikkaus. Toteutin sitten vaan saamaa kuviota kuusikulmioihin. Jokaiseen kuusikulmioon tuli ikään kuin kukkanen sisään.


Peiton reunakantin teen oikeastaan joka kerta samalla lailla. Leikkaan kaksi ja puoli tuumaa leveää kaitaletta täysvinoon, teen sitä tarvittavan määrän ja silitän kaksin kerroin. Seuraavaksi kantti kiinni työhön, mutta kummalle puolelle ensimmäinen kiinnitys, tilkkupinnan puolelle vai taakse. Tästä koen pientä ristiriitaa itseni kanssa. Tässä peitossa kiinnitin kantin ensin taakse ja toinen kiinnitys etupuolelle. Ja jos mietitte, että tuostahan se käy reunakantin kiinnitys suit sait sukkelaan, kun sen osaa. Ei käy sukkelaan. Viimeiseen kiinnitysompeluun menee ainakin tunti, riippuen peiton koosta. Kanttia kääntäessä oikealle, käytin apuna applikointiliimaa, jolla liimasin aina sen pienen matkan, jota olin seuraavaksi ompelemassa. 

Reunakantin väriksi valitsin vaaleapohjaisen kankaan. Vaalea oli mielestäni parempi, koska  tumma olisi tehnyt koko työn jotenkin tunkkaisen näköiseksi. 



En ole laskenut kuinka montaa eri kangasta olen käyttänyt, mutta monta niitä on, osa omista varastoistani, osa vähän tuoreempia hankintoja. En luettele tässä sen enempää kauppoja, joista kankaat on hankittu, mutta kaikki on ostettu kotimaisilta kangaskauppiailta, joilta löytyy verkkokauppa ja hyvä valikoima laadukkaita tilkkutyökankaita.

Peitto sai nimekseen Liisat Ihmemaassa. Ensimmäisestä kuvasta ne Liisat löytyvät, jos oikein tarkkaan katsoo.

Kiitos kun vierailit.


Karkkikaupassa

  Tervetuloa karkkikauppaan. Viikonlopun aikana sain valmiiksi economy-blokeista tehdyn peiton. Peitto sai nimekseen Karkkikauppa. Projekti ...