Sivut

perjantai 13. toukokuuta 2022

Orpoja blokkeja

Meille kaikille tilkkuilijoille on varmasti kertynyt ylimääräisiä ja yksinäisiä blokkeja. Minullekin niitä tuppaa tulemaan. Kursseilla tulee tehtyä kokeiluja ja joskus tulee tehtyä liikaa johonkin peittoon ja blokkeja jää yli. Monesti ajattelen käyttäväni niitä peiton taustaan, mutta usein ne jää käyttämättä. 

Tässä taannoin kävin taas läpi sitä pinoa ja mietin mitä niistä voisi tehdä. Instassa on ollut kuvia, joissa on yhdistetty erilaisia blokkeja välikaitaleilla ja on saatu todella kauniita pintoja.


Laitoin näitä erilaisia blokkeja suunnitteluseinälleni, ja yritin rakentaa niistä jotain järkevää. Kuvassa on ensimmäisiä versioita. Blokkeja oli monen väristä ja mallista. Monta viritelmää tein, ja aina keräsin kaikki taas kaappiin odottamaan. Ilmeisesti he eivät olleet valmiina vielä yhdistymään. 

Kerran sitten ihme tapahtui ja blokit alkoivat järjestyä kuin itsestään. Tätä usein ihmettelen itsekseni muissakin tilkkuhommissa. Ensin väännät ja käännät blokkeja edes takaisin, eikä tunnu tulevan mitään. Laitat taas kaikki takaisin kaappiin odottamaan parempaa hetkeä. Mutta sitten joskus tulee se hetki, kun blokit alkavat puhua ja kaikki järjestyvät kuin itsestään.


Tässä on sitten se lopullinen järjestys. Nuo mustapohjaiset ovat kaikki samalta kurssilta. Vaaleanpunaiset erilaiset hirsimökkiversiot ovat myös omalta kurssiltaan. Siellä täällä on myös Bonnie Hunterin mysteeripeitosta ylijääneitä paloja. Siniset raitapalat tein johonkin peittoon, mutta ne eivät sitten sopineetkaan siihen. Vasemmalla oleva violetti / vaalea hirsimökkiblokki on ensimmäiseen tilkkutyöhöni tehty, mutta en sitä sitten siihen kelpuuttanut. Tähän se sopi hyvin. Jonkinlainen reunus tähän pitää vielä laittaa, jotta peittoon tulee vähän enemmän kokoa ja vähän rauhoittaa kokonaisuutta.

Loppujen lopuksi tästä tuli ihan hauska. Vähän aluksi hirvitti laittaa näin erilaisia yhteen, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä vaan, tulee mitä tulee. 

Jäikö niitä orpoja blokkeja sitten vielä varastoon? Kyllä jäi ja niistäkin valmistuu joskus jotain.

Mukavia kevään päiviä ja kiitos kun vierailit.

maanantai 2. toukokuuta 2022

Auringonkukkakassi

Aika kuluu kuin siivillä. Edellisestä postauksesta on kulunut taas melkein kuukausi. Muutaman kerran olen jo tarttunut tietokoneeseen ja meinannut aloittaa, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään konkreettista aikaiseksi.

Olen ommellut tässä viime aikoina pienempiä juttuja, jotta saan välillä sitä tunnetta, että saa jotain myös valmiiksi asti. Isompia peittoja tehdessä monesti tuntuu, että mitään ei tule ikinä valmiiksi.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että nuorempi tytär oli pyytänyt kassia jo viime syksynä. Olimme yhdessä syksyllä Tampereen messuilla ja hän valitsi sieltä mieleiset kankaat. Toiveena oli kassi, johon mahtuisi noin yhden yökyläilyn tarvikkeet. Toinen toive oli, että kantohihnat olisivat niin pitkät, että kassin saisi olalle, mutta se ei koskettaisi maata normaalisti kantaessa. 

Koska tilkkuilijan toimitusaika voi olla aika pitkä, vasta tuossa pääsiäisen aikoihin aloin perehtymään asiaan kunnolla. Tytär oli meillä "porukoilla" yhden yön ja suunniteltiin kassia yhdessä.


Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, Laitoin taskut molemmille puolille ja myös sisälle. Sisäkuvaa ei tullut otettua. Suunnittelin kassin niin, että jos korkeus alkaa joskus häiritsemään, kassia voi varsin näppärästi madaltaa muutaman sentin ja myös vetoketjun lisääminen kassin suuaukkoon onnistuu jälkikäteenkin. Yläosan kukkakankaan tukena käytin liimattavaa polyesterivanua, ja alaosan ruskea kangas on tuettu ensin tukikankaalla, ja sen jälkeen vielä liimattavalla polyesterivanulla. 


Tietenkin vähän innostuin ja tein samaan settiin pussukan. Tässäkin käytin tukena samaa liimattavaa polyesterivanua. Pussukka on tällainen peruskuutiomallinen ja niin iso, että sinne mahtuu kaikki pesutarvikkeet oikein kivasti. 

No tietenkin vielä piti tehdä kukkaro. Sitäkään ei varsinaisesti pyydetty, mutta vanha oli kuulemma vähän jo nuhjaantunut. Kukkoron kehys on leveydeltään 8 cm. Kaava on peräisin joltain kukkarokurssilta, mutta käyttäjien toiveiden mukaan, olen muokannut sitä hieman korkeammaksi.

Tässä vielä koko setti, joka matkaa jossain vaiheessa Lahteen. 



Kassin kuvausrekvisiittana Cezeta-tavaraskootteri.

Kiitos kun vierailit. 🌞

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Käsityölaneissa

Viikonloppuna olin Nurmijärven Opiston järjestämillä käsityölaneilla. Jos termi ei heti auennut, kyseessä oli siis 12h kestävä käsityötapahtuma, jossa kukin teki omia kässäjuttujaan ja oli aukioloaikana niin pitkään kuin halusi. Mukava tapahtuma kässähenkisille ihmisille.


Itselläni oli tietenkin ompelukone ja tilkkujutut mukana. Yritin ottaa mukaan sellaista tekemistä, että ei tarvitsisi raahata koko kangasvarastoa mukana. Selvisinkin muovisella säilytyslaatikolla, johon sain tungettua kaiken tarvitsemani. Koneeni vetolaukku on onneksi niin iso, että sinne mahtuu kone paininjalkoineen, silitystarvikkeet, ompelutarvikepussukka sekä viivaimet ja leikkuualusta.



Suunnitelmissani oli tehdä Sanna Parankon kurssilla aloittamani blokkeja niin paljon valmiiksi, että niitä olisi peiton tarpeiksi. Olin tehnyt näitä kurssilla muistaakseni kaksi tai kolme kappaletta ja kotona muutaman iltojeni iloksi. Muutama puuttui, ja sain ne lauantaina tehtyä. Blokkeja on nyt torkkupeiton verran. Välikaitaleet vielä ja jokin kiva reunus, niin taas olisi yksi pinta tikkausjonossa. 


Kaitalepakettien tuhoaminen jatkuu edelleen ja toisena työnä surautin kasaan yllä olevan pinnan. Laitoin tumman sinisen palan kaitaleiden väliin ja ihan mukavasti se antaa pientä potkua muuten niin pastelliväriselle pinnalle. Kuvan laatu ei ole niitä parhaimpia: sisällä otettu iltapäivällä ja valo ei tahdo riittää.

Opisto oli myös järjestänyt tilaisuuteen luennon, jonka aiheena oli vaatteiden tuunaus. Luennoitsija käsitteli aihetta ihan asusteiden lisäämisestä uuden vaatteen tekemiseen vanhoista vaatteista. Todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava aihe. Kierrätyshän on tätä päivää. Uutta tilkkupuuvillaa käyttävänä tunsin pienen piston omassatunnossani, kun taas kuulin kuinka paljon vettä yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan. Toisaalta huomasin, että vaatekaappiini on pesiytynyt ihan mahdoton määrä materiaalia, joista voi tuunata uusia vaatteita eikä tarvitse ostaa. 

Opistolla olisi aiheesta kurssi toukokuussa, mutta olin jo lupautunut lapsenvahdiksi kurssipäivinä, joten tällä kertaa ei pääse. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten...


Kevät tulee, vaikka lunta on meidän pihalla ainakin puoli metriä vielä.


Kiitos kun vierailit. 

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Kolmioneliöistä tilkkupintaa


Tikkaamattomien tilkkupintojen määrä on minulla ilmeisesti vakio. Aina tuntuu löytyvän jotain keskeneräistä. Tämä pinta lepäili suunnitteluseinälläni jonkin aikaa. Edellisen peiton valmistuttua ompelin valmiit neliöt tilkkupinnaksi.

Löysin ohjeen blogista ilmaiseksi, joten voin kertoa tekovaiheista. Toisaalta olisi ollut hyvä, että olisin voinut lisätä linkin alkuperäiseen ohjeeseen, mutta en enää sitä muista, koska en merkinnyt sitä mihinkään muistiin.


Käytin tähän melkein kokonaisen Kaffe Fassettin -kaitalepaketin ja painettuja valkoisia, joiden määrää en valitettavasti mitannut. 

Kaitaleista ommeltiin kolmen kaitaleen kokonaisuuksia, joista aina kaksi ommeltiin yhteen molemmista reunoista. Näin saatiin aikaiseksi putkilo. Itse yritin tehdä tumma-vaalea-tumma ja vaalea-tumma-vaalea yhdistelmiä. Yhdessä putkilossani oli aina edellä mainittu yhdistelmä. 


Sen jälkeen viivain asetettiin kuvan osoittamalla tavalla, eli 45 asteen viiva tuli osua ommeljuovalle ja leikattiin viivaimen reunaa myöten. Sen jälkeen viivaimen kääntö ja taas leikkaus 45 asteen kulmassa niin, että 45 asteen viiva on ommeljuovassa. Tätä jatketaan, kunnes kaikki kaitaleet on leikattu. 



 Näin saimme aikaan neliöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli jääty tähän ja rakennettu näistä pinta. Mutta toisaalta tekijä oli käyttänyt kaitaleita, joissa oli selkeämmät vaaleat ja tummat kuin minulla. Omat kankaani olivat niin kirjavia, että pinta tässä vaiheessa ei näyttänyt hyvältä. Jatkoin ajatusta hieman pidemmälle ja rakensin neliöistä kolmioneliöitä, joissa toinen puoli on painettua valkoista ja toinen tätä raitaa.

Valitettavasti tästä vaiheesta en löytänyt vaihekuvia. Mutta kiteytettynä, leikkasin saman kokoisia valkoisia neliöitä (oikeastaan vähän isompia, jotta jäi trimmausvaraa), kuin raitaneliöt. Palat yhteen oikeat puolet vastakkain, kynällä viiva kulmasta kulmaan ja ompelu viivan molemmin puolin 1/4 tuuman saumanvaralla. Pala halkaistaan viivan kohdasta ja näin meillä on kaksi kolmioneliötä. Sen jälkeen palat trimmataan saman kokoiseksi ja tehdään haluttu pinta. 



Tilkkupinnan kuvion valinnassa meinasi tulla runsauden pula. Kolmioneliöt taipuvat niin moneen vaihtoehtoon. Ompeluvaiheessa huomasin, että värillisten kaitaleitten saumat kohtaavat toisensa ainoastaan kuvion terävässä kulmassa, mutta en anna sen häiritä itseäni. Fassettin kankaat ovat sen verran kirjavia, että aina sitä ei edes huomaa. 

Tilkkupinnassa on niin paljon vaaleaa yhtenäistä pintaa, että sitä täytyy yrittää hyödyntää tikkauksessa. Edellisestä purkuhommasta (ehkä) viisastuneena yritän suunnitella tikkauksen paremmin ennen varsinaista tekemistä ja ehkä vähän harjoitella ensin. Tässä laitetaankin tikkaajan taidot koetukselle.

Kiitos kun vierailit. 


lauantai 5. maaliskuuta 2022

Liisat Ihmemaassa -peitto


Edellisestä postauksesta on kulunut taas jonkin aikaa. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tilkkujuttuja olisi tullut tehtyä. Niitäkin on tullut tehtyä, vaihtelevalla menestyksellä. 

Kuusikulmiopeiton sain viimeinkin valmiiksi. Aika kauan se ehti lojua tikkauskoneen päällä. Viimein ryhdistäydyin ja tikkasin sen, mutta siinäkin oli omat haasteensa. 

Aloitin ja olin tikannut jo ensimmäisen hexagon-rivin ja vähän toistakin, huomasin, että nyt ei tule hyvä. Yön yli mietittyäni päätin, että puran kaikki, mitä siihen mennessä oli tikattu. Olihan muuten homma. Ihan heti en tee toista kertaa. Tästäkin taas opin, että vastaisuudessa pitää olla vielä parempi tikkaussuunnitelma. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.


Onneksi muistin tilkkuope Hannelen opit vapaatikkauskurssilta. Jos kankaat ovat kovin kirjavat, kannattaa miettiä kuinka paljon paukkuja laittaa tikkaukseen. Lopullisessa tikkauksessa toteutin sitten tätä oppia. Tikkasin koko peiton samalla kuviolla viivaimen avulla. Alun perinkin kolmioihin oli tulossa tuo olemassa oleva tikkaus. Toteutin sitten vaan saamaa kuviota kuusikulmioihin. Jokaiseen kuusikulmioon tuli ikään kuin kukkanen sisään.


Peiton reunakantin teen oikeastaan joka kerta samalla lailla. Leikkaan kaksi ja puoli tuumaa leveää kaitaletta täysvinoon, teen sitä tarvittavan määrän ja silitän kaksin kerroin. Seuraavaksi kantti kiinni työhön, mutta kummalle puolelle ensimmäinen kiinnitys, tilkkupinnan puolelle vai taakse. Tästä koen pientä ristiriitaa itseni kanssa. Tässä peitossa kiinnitin kantin ensin taakse ja toinen kiinnitys etupuolelle. Ja jos mietitte, että tuostahan se käy reunakantin kiinnitys suit sait sukkelaan, kun sen osaa. Ei käy sukkelaan. Viimeiseen kiinnitysompeluun menee ainakin tunti, riippuen peiton koosta. Kanttia kääntäessä oikealle, käytin apuna applikointiliimaa, jolla liimasin aina sen pienen matkan, jota olin seuraavaksi ompelemassa. 

Reunakantin väriksi valitsin vaaleapohjaisen kankaan. Vaalea oli mielestäni parempi, koska  tumma olisi tehnyt koko työn jotenkin tunkkaisen näköiseksi. 



En ole laskenut kuinka montaa eri kangasta olen käyttänyt, mutta monta niitä on, osa omista varastoistani, osa vähän tuoreempia hankintoja. En luettele tässä sen enempää kauppoja, joista kankaat on hankittu, mutta kaikki on ostettu kotimaisilta kangaskauppiailta, joilta löytyy verkkokauppa ja hyvä valikoima laadukkaita tilkkutyökankaita.

Peitto sai nimekseen Liisat Ihmemaassa. Ensimmäisestä kuvasta ne Liisat löytyvät, jos oikein tarkkaan katsoo.

Kiitos kun vierailit.


Orpoja blokkeja

Meille kaikille tilkkuilijoille on varmasti kertynyt ylimääräisiä ja yksinäisiä blokkeja. Minullekin niitä tuppaa tulemaan. Kursseilla tulee...