Elämä on heitellyt minua tämän alkuvuoden aikana, eikä mitenkään niin positiivisesti. Kaikki ompeluun liittyvä ja myös tämän blogin päivittäminen on ollut tauolla. Välillä tuntui, että koko normaali elämäkin oli tauolla. Tilkkuhommiin ei energiani ole riittänyt näinä menneinä kuukausina. Mutta nyt, kun kevätaurinko paistaa, on mielikin ollut pitkästä aikaa positiivinen. Valmiit vanhat tilkkupinnat ovat näyttäneet taas ihan uusilta.
Sanna Parankon kurssilla aikoinaan aloittamani tilkkupinta on menossa seuraavaksi tikkauskoneeseen kiinni. Joitain kuvia laitoin jo aikaisemmin tänne blogiinkin puolivalmiista työstä. Valmiina tämä tilkkupinta on ollut jo pidemmän aikaa. Ehdin käydä jo toisellakin Sannan kurssilla tässä välissä. Sen jälkeen tämä taas unohtui. Nyt ajattelin, että on aika saattaa tämäkin valmiiksi asti.
Pähkäilin pitkään, miten tikkaan tämän. Nyt sekin on alkanut hahmottumaan, kiitos instan tikkausvideoiden. Suurin osa tikkauksista on jo suunniteltu. Kaikki ei vielä ole ihan selvää, mutta yleensä puuttuvat palaset loksahtavat paikoilleen itse työtä tehdessä. Tikkauksesta kuitenkin myöhemmin.
Otin kuvat sisällä, koska en raaskinut laittaa valkoista tilkkupintaa (vielä) ruskealle nurmikolle rusakoiden papanoiden päälle. Pahoittelen tosiaan kuvien laatua. Tuossa viimeisessä tuntuu valo riittävän edes jotenkin, ja värit näyttävät suhteellisen oikeilta.
Käytin pintaan yhden batiikkikaitalepaketin, josta jäi vielä yli. Lopuista kaitaleista ajattelin tehdä reunakantin. Vaaleisiin välikaitaleihin meni myös yksi kaitalepaketti, ja jos oikein muistan, muutaman jouduin ottamaan toisesta lähes samanlaisesta paketista. Kuvion keskellä olevat valkoiset neliöt ovat suoraan metritavarasta painettua valkoista. Sen menekkiä en enää muista.
Taustakankaaksi valikoitui vuosia sitten ostamani pala, joka on myös valkopohjainen ja mikä tärkeintä, sitä on riittävästi. Peiton taustaksi saa mukavasti uppoamaan näitä hetken mielijohteesta ostettuja kankaita.
Tosiaan, tämän vuoden alussa minulla todettiin vakava sairaus. Ennen hoitojen alkamista, veriarvot olivat niin huonot, että jouduin olemaan lähes eristyksissä täällä kotona, ja en saanut tavata ketään. Hoidot ovat alkaneet ja nyt tuntuu jo paremmalta. En yleensä märehdi tai voivottele sairauksiani, joten täälläkään en aio sitä tehdä. Elämässä on niin paljon muita mukavampia asioita, joista voi nauttia.
Kiitos kun vierailit ja mukavaa kevään jatkoa.
