Sivut

perjantai 13. toukokuuta 2022

Orpoja blokkeja

Meille kaikille tilkkuilijoille on varmasti kertynyt ylimääräisiä ja yksinäisiä blokkeja. Minullekin niitä tuppaa tulemaan. Kursseilla tulee tehtyä kokeiluja ja joskus tulee tehtyä liikaa johonkin peittoon ja blokkeja jää yli. Monesti ajattelen käyttäväni niitä peiton taustaan, mutta usein ne jää käyttämättä. 

Tässä taannoin kävin taas läpi sitä pinoa ja mietin mitä niistä voisi tehdä. Instassa on ollut kuvia, joissa on yhdistetty erilaisia blokkeja välikaitaleilla ja on saatu todella kauniita pintoja.


Laitoin näitä erilaisia blokkeja suunnitteluseinälleni, ja yritin rakentaa niistä jotain järkevää. Kuvassa on ensimmäisiä versioita. Blokkeja oli monen väristä ja mallista. Monta viritelmää tein, ja aina keräsin kaikki taas kaappiin odottamaan. Ilmeisesti he eivät olleet valmiina vielä yhdistymään. 

Kerran sitten ihme tapahtui ja blokit alkoivat järjestyä kuin itsestään. Tätä usein ihmettelen itsekseni muissakin tilkkuhommissa. Ensin väännät ja käännät blokkeja edes takaisin, eikä tunnu tulevan mitään. Laitat taas kaikki takaisin kaappiin odottamaan parempaa hetkeä. Mutta sitten joskus tulee se hetki, kun blokit alkavat puhua ja kaikki järjestyvät kuin itsestään.


Tässä on sitten se lopullinen järjestys. Nuo mustapohjaiset ovat kaikki samalta kurssilta. Vaaleanpunaiset erilaiset hirsimökkiversiot ovat myös omalta kurssiltaan. Siellä täällä on myös Bonnie Hunterin mysteeripeitosta ylijääneitä paloja. Siniset raitapalat tein johonkin peittoon, mutta ne eivät sitten sopineetkaan siihen. Vasemmalla oleva violetti / vaalea hirsimökkiblokki on ensimmäiseen tilkkutyöhöni tehty, mutta en sitä sitten siihen kelpuuttanut. Tähän se sopi hyvin. Jonkinlainen reunus tähän pitää vielä laittaa, jotta peittoon tulee vähän enemmän kokoa ja vähän rauhoittaa kokonaisuutta.

Loppujen lopuksi tästä tuli ihan hauska. Vähän aluksi hirvitti laittaa näin erilaisia yhteen, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä vaan, tulee mitä tulee. 

Jäikö niitä orpoja blokkeja sitten vielä varastoon? Kyllä jäi ja niistäkin valmistuu joskus jotain.

Mukavia kevään päiviä ja kiitos kun vierailit.

maanantai 2. toukokuuta 2022

Auringonkukkakassi

Aika kuluu kuin siivillä. Edellisestä postauksesta on kulunut taas melkein kuukausi. Muutaman kerran olen jo tarttunut tietokoneeseen ja meinannut aloittaa, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään konkreettista aikaiseksi.

Olen ommellut tässä viime aikoina pienempiä juttuja, jotta saan välillä sitä tunnetta, että saa jotain myös valmiiksi asti. Isompia peittoja tehdessä monesti tuntuu, että mitään ei tule ikinä valmiiksi.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että nuorempi tytär oli pyytänyt kassia jo viime syksynä. Olimme yhdessä syksyllä Tampereen messuilla ja hän valitsi sieltä mieleiset kankaat. Toiveena oli kassi, johon mahtuisi noin yhden yökyläilyn tarvikkeet. Toinen toive oli, että kantohihnat olisivat niin pitkät, että kassin saisi olalle, mutta se ei koskettaisi maata normaalisti kantaessa. 

Koska tilkkuilijan toimitusaika voi olla aika pitkä, vasta tuossa pääsiäisen aikoihin aloin perehtymään asiaan kunnolla. Tytär oli meillä "porukoilla" yhden yön ja suunniteltiin kassia yhdessä.


Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, Laitoin taskut molemmille puolille ja myös sisälle. Sisäkuvaa ei tullut otettua. Suunnittelin kassin niin, että jos korkeus alkaa joskus häiritsemään, kassia voi varsin näppärästi madaltaa muutaman sentin ja myös vetoketjun lisääminen kassin suuaukkoon onnistuu jälkikäteenkin. Yläosan kukkakankaan tukena käytin liimattavaa polyesterivanua, ja alaosan ruskea kangas on tuettu ensin tukikankaalla, ja sen jälkeen vielä liimattavalla polyesterivanulla. 


Tietenkin vähän innostuin ja tein samaan settiin pussukan. Tässäkin käytin tukena samaa liimattavaa polyesterivanua. Pussukka on tällainen peruskuutiomallinen ja niin iso, että sinne mahtuu kaikki pesutarvikkeet oikein kivasti. 

No tietenkin vielä piti tehdä kukkaro. Sitäkään ei varsinaisesti pyydetty, mutta vanha oli kuulemma vähän jo nuhjaantunut. Kukkoron kehys on leveydeltään 8 cm. Kaava on peräisin joltain kukkarokurssilta, mutta käyttäjien toiveiden mukaan, olen muokannut sitä hieman korkeammaksi.

Tässä vielä koko setti, joka matkaa jossain vaiheessa Lahteen. 



Kassin kuvausrekvisiittana Cezeta-tavaraskootteri.

Kiitos kun vierailit. 🌞

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Käsityölaneissa

Viikonloppuna olin Nurmijärven Opiston järjestämillä käsityölaneilla. Jos termi ei heti auennut, kyseessä oli siis 12h kestävä käsityötapahtuma, jossa kukin teki omia kässäjuttujaan ja oli aukioloaikana niin pitkään kuin halusi. Mukava tapahtuma kässähenkisille ihmisille.


Itselläni oli tietenkin ompelukone ja tilkkujutut mukana. Yritin ottaa mukaan sellaista tekemistä, että ei tarvitsisi raahata koko kangasvarastoa mukana. Selvisinkin muovisella säilytyslaatikolla, johon sain tungettua kaiken tarvitsemani. Koneeni vetolaukku on onneksi niin iso, että sinne mahtuu kone paininjalkoineen, silitystarvikkeet, ompelutarvikepussukka sekä viivaimet ja leikkuualusta.



Suunnitelmissani oli tehdä Sanna Parankon kurssilla aloittamani blokkeja niin paljon valmiiksi, että niitä olisi peiton tarpeiksi. Olin tehnyt näitä kurssilla muistaakseni kaksi tai kolme kappaletta ja kotona muutaman iltojeni iloksi. Muutama puuttui, ja sain ne lauantaina tehtyä. Blokkeja on nyt torkkupeiton verran. Välikaitaleet vielä ja jokin kiva reunus, niin taas olisi yksi pinta tikkausjonossa. 


Kaitalepakettien tuhoaminen jatkuu edelleen ja toisena työnä surautin kasaan yllä olevan pinnan. Laitoin tumman sinisen palan kaitaleiden väliin ja ihan mukavasti se antaa pientä potkua muuten niin pastelliväriselle pinnalle. Kuvan laatu ei ole niitä parhaimpia: sisällä otettu iltapäivällä ja valo ei tahdo riittää.

Opisto oli myös järjestänyt tilaisuuteen luennon, jonka aiheena oli vaatteiden tuunaus. Luennoitsija käsitteli aihetta ihan asusteiden lisäämisestä uuden vaatteen tekemiseen vanhoista vaatteista. Todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava aihe. Kierrätyshän on tätä päivää. Uutta tilkkupuuvillaa käyttävänä tunsin pienen piston omassatunnossani, kun taas kuulin kuinka paljon vettä yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan. Toisaalta huomasin, että vaatekaappiini on pesiytynyt ihan mahdoton määrä materiaalia, joista voi tuunata uusia vaatteita eikä tarvitse ostaa. 

Opistolla olisi aiheesta kurssi toukokuussa, mutta olin jo lupautunut lapsenvahdiksi kurssipäivinä, joten tällä kertaa ei pääse. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten...


Kevät tulee, vaikka lunta on meidän pihalla ainakin puoli metriä vielä.


Kiitos kun vierailit. 

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Kolmioneliöistä tilkkupintaa


Tikkaamattomien tilkkupintojen määrä on minulla ilmeisesti vakio. Aina tuntuu löytyvän jotain keskeneräistä. Tämä pinta lepäili suunnitteluseinälläni jonkin aikaa. Edellisen peiton valmistuttua ompelin valmiit neliöt tilkkupinnaksi.

Löysin ohjeen blogista ilmaiseksi, joten voin kertoa tekovaiheista. Toisaalta olisi ollut hyvä, että olisin voinut lisätä linkin alkuperäiseen ohjeeseen, mutta en enää sitä muista, koska en merkinnyt sitä mihinkään muistiin.


Käytin tähän melkein kokonaisen Kaffe Fassettin -kaitalepaketin ja painettuja valkoisia, joiden määrää en valitettavasti mitannut. 

Kaitaleista ommeltiin kolmen kaitaleen kokonaisuuksia, joista aina kaksi ommeltiin yhteen molemmista reunoista. Näin saatiin aikaiseksi putkilo. Itse yritin tehdä tumma-vaalea-tumma ja vaalea-tumma-vaalea yhdistelmiä. Yhdessä putkilossani oli aina edellä mainittu yhdistelmä. 


Sen jälkeen viivain asetettiin kuvan osoittamalla tavalla, eli 45 asteen viiva tuli osua ommeljuovalle ja leikattiin viivaimen reunaa myöten. Sen jälkeen viivaimen kääntö ja taas leikkaus 45 asteen kulmassa niin, että 45 asteen viiva on ommeljuovassa. Tätä jatketaan, kunnes kaikki kaitaleet on leikattu. 



 Näin saimme aikaan neliöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli jääty tähän ja rakennettu näistä pinta. Mutta toisaalta tekijä oli käyttänyt kaitaleita, joissa oli selkeämmät vaaleat ja tummat kuin minulla. Omat kankaani olivat niin kirjavia, että pinta tässä vaiheessa ei näyttänyt hyvältä. Jatkoin ajatusta hieman pidemmälle ja rakensin neliöistä kolmioneliöitä, joissa toinen puoli on painettua valkoista ja toinen tätä raitaa.

Valitettavasti tästä vaiheesta en löytänyt vaihekuvia. Mutta kiteytettynä, leikkasin saman kokoisia valkoisia neliöitä (oikeastaan vähän isompia, jotta jäi trimmausvaraa), kuin raitaneliöt. Palat yhteen oikeat puolet vastakkain, kynällä viiva kulmasta kulmaan ja ompelu viivan molemmin puolin 1/4 tuuman saumanvaralla. Pala halkaistaan viivan kohdasta ja näin meillä on kaksi kolmioneliötä. Sen jälkeen palat trimmataan saman kokoiseksi ja tehdään haluttu pinta. 



Tilkkupinnan kuvion valinnassa meinasi tulla runsauden pula. Kolmioneliöt taipuvat niin moneen vaihtoehtoon. Ompeluvaiheessa huomasin, että värillisten kaitaleitten saumat kohtaavat toisensa ainoastaan kuvion terävässä kulmassa, mutta en anna sen häiritä itseäni. Fassettin kankaat ovat sen verran kirjavia, että aina sitä ei edes huomaa. 

Tilkkupinnassa on niin paljon vaaleaa yhtenäistä pintaa, että sitä täytyy yrittää hyödyntää tikkauksessa. Edellisestä purkuhommasta (ehkä) viisastuneena yritän suunnitella tikkauksen paremmin ennen varsinaista tekemistä ja ehkä vähän harjoitella ensin. Tässä laitetaankin tikkaajan taidot koetukselle.

Kiitos kun vierailit. 


lauantai 5. maaliskuuta 2022

Liisat Ihmemaassa -peitto


Edellisestä postauksesta on kulunut taas jonkin aikaa. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tilkkujuttuja olisi tullut tehtyä. Niitäkin on tullut tehtyä, vaihtelevalla menestyksellä. 

Kuusikulmiopeiton sain viimeinkin valmiiksi. Aika kauan se ehti lojua tikkauskoneen päällä. Viimein ryhdistäydyin ja tikkasin sen, mutta siinäkin oli omat haasteensa. 

Aloitin ja olin tikannut jo ensimmäisen hexagon-rivin ja vähän toistakin, huomasin, että nyt ei tule hyvä. Yön yli mietittyäni päätin, että puran kaikki, mitä siihen mennessä oli tikattu. Olihan muuten homma. Ihan heti en tee toista kertaa. Tästäkin taas opin, että vastaisuudessa pitää olla vielä parempi tikkaussuunnitelma. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.


Onneksi muistin tilkkuope Hannelen opit vapaatikkauskurssilta. Jos kankaat ovat kovin kirjavat, kannattaa miettiä kuinka paljon paukkuja laittaa tikkaukseen. Lopullisessa tikkauksessa toteutin sitten tätä oppia. Tikkasin koko peiton samalla kuviolla viivaimen avulla. Alun perinkin kolmioihin oli tulossa tuo olemassa oleva tikkaus. Toteutin sitten vaan saamaa kuviota kuusikulmioihin. Jokaiseen kuusikulmioon tuli ikään kuin kukkanen sisään.


Peiton reunakantin teen oikeastaan joka kerta samalla lailla. Leikkaan kaksi ja puoli tuumaa leveää kaitaletta täysvinoon, teen sitä tarvittavan määrän ja silitän kaksin kerroin. Seuraavaksi kantti kiinni työhön, mutta kummalle puolelle ensimmäinen kiinnitys, tilkkupinnan puolelle vai taakse. Tästä koen pientä ristiriitaa itseni kanssa. Tässä peitossa kiinnitin kantin ensin taakse ja toinen kiinnitys etupuolelle. Ja jos mietitte, että tuostahan se käy reunakantin kiinnitys suit sait sukkelaan, kun sen osaa. Ei käy sukkelaan. Viimeiseen kiinnitysompeluun menee ainakin tunti, riippuen peiton koosta. Kanttia kääntäessä oikealle, käytin apuna applikointiliimaa, jolla liimasin aina sen pienen matkan, jota olin seuraavaksi ompelemassa. 

Reunakantin väriksi valitsin vaaleapohjaisen kankaan. Vaalea oli mielestäni parempi, koska  tumma olisi tehnyt koko työn jotenkin tunkkaisen näköiseksi. 



En ole laskenut kuinka montaa eri kangasta olen käyttänyt, mutta monta niitä on, osa omista varastoistani, osa vähän tuoreempia hankintoja. En luettele tässä sen enempää kauppoja, joista kankaat on hankittu, mutta kaikki on ostettu kotimaisilta kangaskauppiailta, joilta löytyy verkkokauppa ja hyvä valikoima laadukkaita tilkkutyökankaita.

Peitto sai nimekseen Liisat Ihmemaassa. Ensimmäisestä kuvasta ne Liisat löytyvät, jos oikein tarkkaan katsoo.

Kiitos kun vierailit.


maanantai 18. lokakuuta 2021

Tilkkukurssin satoa ja vähän muutakin.


Olin lokakuun alussa Nurmijärven opiston viikonloppukurssilla "Tilkkuja Sannan tapaan". Oli todella virkistävää ommella välillä yhdessä muiden kanssa. Edellisellä kurssilla taisin olla aika lailla vuosi sitten. Jotain sain kurssilla aikaiseksi (puhumisen lomassa), tässä muutamia tuotoksia.



Kangaskoppa oli helppo ja nopea tehdä. Se löysikin paikkansa ompelukoneen vierestä ja saan siinä mukavasti säilytettyä pientarvikkeita, joita tarvitsee ompelussa. Ennen nämä vaelsivat milloin missäkin ja olivat aina hukassa. 



Yllä olevan kuvan blokit oli yksi kurssin malleista ja näitä tein lauantaina. Minulla sattui olemaan varastoissani batiikkikaitalerulla ja muutama painettu valkoinen- kaitalepaketti. Tähän malliin ne sopivat. Käytin yhteen blokkiin aina kahta lähes samaa sävyä batiikkirullasta ja valkoisesta mitä nyt sattui käteen tulemaan.

Jotenkin en hahmottanut, miten blokki rakennetaan, vaikka Sannalla oli hyvät mallit mukana. Pyörittelinkin paloja pitkään ja onneksi ope sanoi, että ajattele M-kirjainta ja heti helpotti.

Tämä on mukava "yksi blokki illassa" -malli. Paljon enempää en ehdi enkä edes jaksa tehdä työpäivän jälkeen. Peitto tästä on tulossa ja tällä hetkellä valmiina on neljä blokkia.

Sunnuntaina opettelin Sannan ohjeilla paperiompelua. Olen sitä tehnyt aikaisemminkin Youtube-videoiden opastuksella, mutta on kiva oppia uusia tapoja tehdä asioita. Vähän ehkä innostuinkin asiasta, vaikka olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että paperiompelu ei ole minun juttu. 

Sannalla oli tapansa mukaan monta hyvää ohjetta mukanaan. Kaikkia ei millään ehtinyt tekemään. Ehkä jotain niistä teen vielä tulevaisuudessa.



Suunnitteluseinälläni on ollut kolmioneliöitä muutaman kuukauden. Ohjeen mukaiset palat olivat aluksi ihan jotain muuta, mutta jatkoin ajatusta hieman eteenpäin. 

Alkuperäisten neliöiden teko-ohjeen löysin Pinterestistä ja se oli täysin ilmainen malli, joten voin avata sitä hieman, mutta jätetään se vielä seuraaviin postauksiin. Sain tähän upotettua yhden Fassettin kaitalerullan, joka oli marinoitunut kaapissani jo jokusen vuoden.

Heksagon-pinta odottaa edelleen tikkausta. Homma jäi vähän kesken kyllästymiseni takia ja taustakankaan puuttumisen takia. Pyörittelin omia varastojani, mutta sieltä ei löytynyt sopivaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajan Soilen varastoissa oli erikoisleveää Fassettia, ja se tuntui kuosiltaan sopivan tilkkupintaan ja tilasinkin sitten sitä. 

Tilkkupinta on levällään tikkauskoneen päällä, ja huoneen ovi on ollut kiinni. Kävin katsomassa tilkkupintaa pitkästä aikaa ja sehän näytti jo ihan tuoreelta jutulta. Varmaankin alkaa olla tikkauksen aika.



Kiitos, kun vierailit 😊.

perjantai 1. lokakuuta 2021

Iltapilvet-peitto


 Uusia tilkkupeittoja ei tunnu valmistuvan, joten välillä vähän vanhoja luomuksia. Olen julkaissut tästä jotain kuvia instatililläni (@paula_annelii) ja Facebookin tilkkuryhmässä.

Tämä oli tilaustyö vanhemmalle tyttärelle. Hän halusi parisängyn peiton, ja äitihän tekee, kun pyydetään, ainakin tilkkupeiton. Varoittelen kyllä aina etukäteen, että toimitusaika voi olla pitkä. Ensimmäiset vaihekuvat on otettu lokakuussa 2017. Valmis tilkkupinta on kuvattu syyskuun alussa 2018 ja tämä yllä oleva kuva valmiista peitosta on kuvattu heti kesäkuun alussa 2019.

Hankin tätä varten oikein viivainsetin, jossa oli kaikille blokissa tarvittaville paloille oma viivain. Viivain-paketin ohjeessa oli näytetty leikkuusuunnitelma kullekin mallinneelle. Mielestäni ne oli toteutettu kangasta tuhlaten. Viilasin hieman leikkusuunnitelmaa ja sain vähennettyä aika paljon kangashävikkiä.


Käytin tähän melkoisen määrän erilaisia harmaita. Huomasin, että harmaa on aika erikoinen väri. Riippuen siitä, minkälainen on viereinen kangas, saattaa harmaa näyttää siniseltä, ruskealta, beessiltä. Aina en ollut ihan varma, onko kankaan väri harmaa ollenkaan, vaikka kangaskaupan tilaussivuilla se oli luokiteltu harmaaksi.

Hemu-kissa teki laaduntarkistuksen ja ilmeisesti peitto läpäisi sen.



Tikkausta suunnitellessa selasin aika monta kuvaa Pinterestistä ja Instagramista. Samaa mallia olen löytänyt kahdella haulla: Winding Ways ja Chic Country. Yritän tehdä mahdollisimman tasalaatuista vapaatikkausta, mutta aina se ei onnistu. Hyvin usein se on päivästä kiinni, minkälaista jälkeä syntyy. Sen olen huomannut myös, että kovin väsyneenä sitä ei kannata tehdä. Voi joutua purkuhommiin.

Peitto on käynyt jo kerran pesussa. Kissan oksennusjälki ei kuitenkaan lähtenyt pois, joten siihen päälle pitää kehitellä jotain. 

Peitto sai nimekseen " Iltapilvet ". Tyttären ehdotus nimeksi oli Esko, mutta en ihan lämmennyt sille 😂.


Kiitos kun vierailit. 

 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Negatiivista ompelua


 
Alkuun heti heitän kysymyksen, että arvaako kukaan mikä tämä epämääräinen rullattu kasa on? 
Tämähän on  irtileikattu reunakantti, joka liittyy tämän viikon tilkkuhommiini, eli purkamiseen. Se oli ensimmäinen reunakanttiversio Taikametsä-peitosta. Huomasin, että väri ei ollutkaan sopiva. Silloin en jaksanut purkaa, vaan menin helpomman tien kautta ja leikkasin koko kanttauksen irti. Kantin rakensin Kaffe Fassettin kaitalepaketin kaitaleista. No, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Nyt olen sitten purkanut kaitaleet irti. En halunnut heittää roskiin kauniita ja vielä täysin käyttökelpoisia kankaita. 


Olen yrittänyt järjestää kaitalepakettia jotenkin sopivasti värisävyjen mukaan. Mitä tästä on sitten tulossa? Montakin mallia on mielessä, mutta katsotaan nyt. Ihan ei ole vielä varmaa. Ensin ajattelin, että tekaisen jotain tosi nopeata, mutta minun pää ei taivu tähän "tosi nopeaa ja äkkiä". Jollain lailla sitä kuitenkin pitää suunnitella. Ehkä sitten, kun pinta on valmis, voi olla tyytyväinen, kun on suunnitellut edes vähän.


Heksagon- tilkkupinta on valmistunut. Se on silitetty ja odottaa tikkausta. Nyt kun sitä katsoo kokonaisena pintana, mieleeni tulee yksi sana: kangasnäyttely. Niin monta erilaista kangasta siinä on. En tiedä, tavoitinko sitä, mitä alunperin ajattelin. Vanhempi tytär näytti käsillään aaltomaisia liikkeitä ja sanoi, että sellainen vaikutelma siitä tulee ja ei se kuulemma kuitenkaan ole niin kirjava, kuin aluksi näyttää. No, ehkä sitten ainakin jollain tasolla päästiin tavoitteeseen. Itse olen tosi kyllästynyt tilkkupintaan, niin kuin yleensäkin tässä vaiheessa. Jostain pitäisi vielä pusertaa tikkausinto. Ehkä otan jotain pitempään levännyttä tilkkupintaa ensiksi tikkaukseen. Niitä katselee jotenkin uusilla silmillä.


Tässä vielä tilkkupinta lähes kokonaan. Nimikin on jo mietittynä, mutta en vielä paljasta sitä.
Heksagonit ja kolmiot ovat aseteltu siten, että vaakarivien ylä- ja alareunat ovat kankaan venymätöntä reunaa, eli loimen suuntaan. Puuvillakangashan venyy vaakasuuntaan, eli kuteen suuntaan ja vinottain. Kankaan venymissuunnat / venymättömyyssuunta on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi reunakanttia tai reunakaitaleita leikatessa. Koska peiton sivureunat saattavat venyä ja alkaa lepattaa, ompelin koko peiton ympäri vielä aputikkauksen. Luin jostain blogista, että se estäisi peiton reunojen vevymisen. Koskaan en ole sellaista tehnyt, mutta kokeillaan, onko siitä apua. Kerron siitä sitten myöhemmin.

Kiitos kun vierailit ja hyvää syksyn jatkoa. 

tiistai 10. elokuuta 2021

Kirjavat heksagonit 2


Hei Sinulle lukijani,

Kaikki kivet ja kannot on nyt käännetty, jotta olen löytänyt kirjaviin heksagoneihin mahdollisimman kirjavia ja monivärisiä kankaita varastoistani. Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että kangasvarastoni tuntuu sisältävän aika paljon rauhallisia kankaita. Aluksihan niitä monivärisiä löytyi, mutta työn edetessä piti laajentaa hakua kaikkiin isokuvioisiin ja lopussa kaikkiin olemassa oleviin kankaisiin. Usein kävi myös niin, kun kangas näytti isompana palana räväkältä, mutta kun siitä leikkasi pienemmän palan, olikin se yllättävän seesteinen ja rauhallinen. 

Olen tehnyt tätä vähän fiiliksen mukaan, silloin tällöin. Kaikki palat ovat jo valmiina suunnitteluseinälläni. Reunojen kolmioita vielä puuttuu. Makustelen vielä hetken asettelua ja sitten ompelen palat yhdeksi pinnaksi. Aika kirjava kokonaisuus tästä on tulossa, mutta melko hyvin sain onnistumaan tuon vaalea-tumma kontrastin, kuten mustavalkokuvasta näkyy.



Heinäkuussa meillä järjestettiin lapsenlapsen nimiäiset. Lapsi oli jo silloin viisi kuukautta vanha, mutta koronarajoitusten takia juhlia ei voitu pitää aikaisemmin. Juhla tietenkin aiheutti mummille ja vaarille pientä siivouspainetta talossa ja puutarhassa. Ensimmäinen lomaviikko menikin siivotessa ja järjestellessä. Mutta kaikenkaikkiaan juhlat olivat onnistuneet, ilmat suosivat meitä ja ihmiset olivat iloisia. 

Toisella lomaviikolla ulkoilutettiin ahkerasti museoautoja. Käytiin jopa yhtenä iltana kesälomaretkellä Hämeenlinnassa. Oli hyvä reissu, pääsi yöksi kotiin.




            


Pääsin luovuttamaan Irislehto -peiton saajalleen pari kuukautta hänen syntymäpäivänsä jälkeen. Parempi myöhään.... Saaja oli positiivisesti yllättynyt lahjastaan. 





Kiitos kun vierailit.


perjantai 9. heinäkuuta 2021

Kirjavia heksagoneja

 


Tilasin taannoin Tilkkunen -verkkokaupasta läjän kankaita. Tilkkusessa oli Tula Pinkin Curiouser&Curiouser -kokoelman kankaita, joita olin ihaillut jo jonkin aikaa. Samaan satsiin otin myös Kaffe Fassettin -kokoelmaa. Voi sitä ihastuneiden huokauksien määrää, kun avasin paketin. Onneksi olin yksin kotona. Siinä olisi isännällä taas ollut ihmettelemistä, mikä nyt on niin ihanaa. Luulen kuitenkin,  että ei hän varmaan enään ollenkaan ihmettele. Niin monta kertaa olen esitellyt kankaitani hänelle. Isäntä harrastaa vanhoja autoja ja entisöikin niitä, joten vastaavasti minäkin olen kiertänyt tekeillä olevan auton ympärillä ja ihastellut hänen projektiaan. Nytkin sieltä on sellainen namupala tulossa 😍...ehkä ensi kesänä on valmis. 



Uusien kankaiden innoittamana, aloin suunnittelemaan uutta tilkkuprojektia. Heksagonit pyöri mielessä ja etsin netistä inspiraatiota. Löysinkin sellaisen mallin, joka sopisi uusiin kankaisiini. Pääsisin myös kokeilemaan heksagon-viivainta, joka oli ollut siihen asti käyttämättömänä. Toteutin muutaman malliblokin olemassa olevasta kangasvarastosta. En vielä uskaltanut kajota uusiin ihanuuksiin.

Suunnitelmani oli, että heksagonit ovat räväkkää kangasta ja ympärillä olevat kolmiot rauhallista kangasta. Toinen huomioon otettava asia olisi, jos heksagon on tumma, ympärillä olevat kolmiot vaaleita ja päin vastoin. Väreillä ei olisi väliä, kunhan tumma-vaalea yhdistelmät toimii. Ompelun kanssa pitäisi myös olla tarkkana, jotta venymättömät reunat tulisivat rivin ylä- ja alareunaan.

Tein erilaisia yhdistelmiä ja samalla mietin, miten niitä yhdistelisi keskenään. Palat pyörivät suunnitteluseinälläni onnettomina ja ehkä jo vähän mietin, että tuleeko tästä mitään. Jatkoin kuitenkin, ja ajattelin, että kyllä ne tilkut jossain vaiheessa kertoo, miten ne haluaa tulla yhdistetyksi. 


Yhtenä iltana instaa selatessani löytyi idea. Mallikuvassa tähtikuvio heksagonin ympärille oli toteutettu samalla kankaalla, mutta ajattelin, että erilaiset kankaat toimii varmasti yhtä hyvin, kunhan ne ovat lähes samaa sävyä ja tummuusastetta. Tämän jälkeen uskalsin jopa leikata uusi ihania kankaitani. 

Etsiessäni kolmioihin rauhallisia kankaita, huomasin, että kangasvarastoni sisältää aika paljon niitä rauhallisia kankaita. Olen yrittänytkin jo jonkin aikaa vähän laajentaa varastoani siihen moniväristen suuntaan ja olla rohkeampi kankaita valitessani. 

Tulossa on taas aika kirjavaa, mutta luottavaisin mielin tätä rakentelen. Aina näistä jotain on tullut. Pääasia on, että omaa silmää miellyttää edes jollain tasolla.

  




Suomen kesä on lyhyt ja aurinkoisia päiviä vähän, joten silloin kun  paistaa, pitää avoautoilla. Näin meillä. Nyt niitä aurinkoisia päiviä on ollut ja on me sitten avoautoiltukin. Kuva tuli otettua kännykän etukameralla, enkä muistanut kääntää sitä peilikuvaksi. Eli en kuvaa ajaessani, vaan istun kyydissä ja yritän näyttää nätiltä. Se on minun tehtävä näissä museoautohommissa. 

Kiitos, kun vierailit. 





tiistai 29. kesäkuuta 2021


 Hei kaikki lukijani,

Juhannuksesta on selvitty ja kesä on kauneimmillaan. Ainakin täällä etelässä lämpötilat ovat olleet mukavan lämpimät, välillä jopa tukalan lämmintä.
Mitään uutta ja erikoista ei tilkkurintamalla ole tapahtunut. Olen potenut pientä tilkkukrapulaa Taikametsä-peiton valmistumisen jälkeen. Pahin vaihe oli muutama viikko  valmistumisen jälkeen. Nyt jo on helpottanut. 
En ole keksinyt parempaa nimitystä sille olotilalle, joka tulee ison tikkutyön valmistumisen jälkeen. Moni teistä varmasti tunnistaa tuon tunnetilan. Instatilini kommenteissa eräs kirjoitti,  kun "on panostettu, sitouduttu, valutettu itseä ja omaa sielua projektiin ja kun se on valmis, menee hetki toipuessa". 



Olen kerännyt talteen hulpioita, jos niistä joskus jotain tekisi. (Olen jopa ostanut yhden kangaspalan pelkästään kauniin hulpion takia.) Ihan peitoksi asti niitä ei ollut, mutta muutaman säilyttimen sain tehtyä. Internetin ihmemaailmasta näihinkin kyllä varmasti ohjeet löytyy, mutta en viitsinyt etsiä niitä sen enempää, vaan sovelsin itse.
Leikkasin 6,5" x 6,5" neliöitä tukevasta liimallisesta laukkutukihuovasta. Ompelin liimapuolelle hulpioita vierekkäin kuvan mukaan, reipasta silitystä päälle ja ihan kivojahan niistä tuli.


Sitten vaan kappaleita yhteen sopivasti ja kokoamaan. Vuoriksi jotain nättiä kangasta. Vuorin vielä käänsin reunan yli oikealle puolelle ja päällitikkasin sen kiinni ja siinä se oli. Vähän jouduin päällisen kokoamisen jälkeen leikkaamaan kopan korkeudesta pois, mutta muuten lähes onnistunut tuote. Sisään mahtuu sopivasti muutama fättäri-nippu. Varastossani ei ollut niin tukevaa laukkuhuopaa, jotta olisin saanut tehtyä niin tanakan kopan, joita esim. rosie.taylor.crafts instatilillään esittelee, mutta nämä kelpaavat minulle. Hulpiot riittivät kahteen koppaan, josta ensimmäisestä otin kuvat.


Tänä kesänä tuo puutarha ei ole innostanut ollenkaan. Heinä kasvaa kukkapenkeissä oikein kiitettävästi ja vuohenputki myös. Pörriäiset kyllä tuntuvat viihtyvän vuohenputken kukissa. Olen yrittänyt ainakin talon sisäänkäynnin vieressä olevan kukkapenkin pitää edes jonkinlaisessa kuosissa. Siinä on kasvanut muutaman vuoden Kurjenkello, ties mistä tullut, en tiedä. Siinä oli aluksi yksi kukkavarsi, mutta joka vuosi se tuntuu vähän leviävän siinä kuitenkin, heinien lisäksi.
Metsämansikat ovat myös eksyneet pihallemme. Niistä tulee aina lapsuus ja huolettomat kesät mieleen. Sinäkin olet varmaan joskus lapsena kerännyt metsämansikoita ja mustikoita heinänkorteen. Kotona ne sitten laitettiin lautaselle ja kylmää maitoa päälle. Sen parempaa kesäherkkua ei silloin ollutkaan. 

 Näihin mielikuviin on hyvä päättää tämä tarina.


Kiitos, kun vierailit ja nautitaan kesäpäivistä.

Orpoja blokkeja

Meille kaikille tilkkuilijoille on varmasti kertynyt ylimääräisiä ja yksinäisiä blokkeja. Minullekin niitä tuppaa tulemaan. Kursseilla tulee...