Sivut

maanantai 18. lokakuuta 2021

Tilkkukurssin satoa ja vähän muutakin.


Olin lokakuun alussa Nurmijärven opiston viikonloppukurssilla "Tilkkuja Sannan tapaan". Oli todella virkistävää ommella välillä yhdessä muiden kanssa. Edellisellä kurssilla taisin olla aika lailla vuosi sitten. Jotain sain kurssilla aikaiseksi (puhumisen lomassa), tässä muutamia tuotoksia.



Kangaskoppa oli helppo ja nopea tehdä. Se löysikin paikkansa ompelukoneen vierestä ja saan siinä mukavasti säilytettyä pientarvikkeita, joita tarvitsee ompelussa. Ennen nämä vaelsivat milloin missäkin ja olivat aina hukassa. 



Yllä olevan kuvan blokit oli yksi kurssin malleista ja näitä tein lauantaina. Minulla sattui olemaan varastoissani batiikkikaitalerulla ja muutama painettu valkoinen- kaitalepaketti. Tähän malliin ne sopivat. Käytin yhteen blokkiin aina kahta lähes samaa sävyä batiikkirullasta ja valkoisesta mitä nyt sattui käteen tulemaan.

Jotenkin en hahmottanut, miten blokki rakennetaan, vaikka Sannalla oli hyvät mallit mukana. Pyörittelinkin paloja pitkään ja onneksi ope sanoi, että ajattele M-kirjainta ja heti helpotti.

Tämä on mukava "yksi blokki illassa" -malli. Paljon enempää en ehdi enkä edes jaksa tehdä työpäivän jälkeen. Peitto tästä on tulossa ja tällä hetkellä valmiina on neljä blokkia.

Sunnuntaina opettelin Sannan ohjeilla paperiompelua. Olen sitä tehnyt aikaisemminkin Youtube-videoiden opastuksella, mutta on kiva oppia uusia tapoja tehdä asioita. Vähän ehkä innostuinkin asiasta, vaikka olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että paperiompelu ei ole minun juttu. 

Sannalla oli tapansa mukaan monta hyvää ohjetta mukanaan. Kaikkia ei millään ehtinyt tekemään. Ehkä jotain niistä teen vielä tulevaisuudessa.



Suunnitteluseinälläni on ollut kolmioneliöitä muutaman kuukauden. Ohjeen mukaiset palat olivat aluksi ihan jotain muuta, mutta jatkoin ajatusta hieman eteenpäin. 

Alkuperäisten neliöiden teko-ohjeen löysin Pinterestistä ja se oli täysin ilmainen malli, joten voin avata sitä hieman, mutta jätetään se vielä seuraaviin postauksiin. Sain tähän upotettua yhden Fassettin kaitalerullan, joka oli marinoitunut kaapissani jo jokusen vuoden.

Heksagon-pinta odottaa edelleen tikkausta. Homma jäi vähän kesken kyllästymiseni takia ja taustakankaan puuttumisen takia. Pyörittelin omia varastojani, mutta sieltä ei löytynyt sopivaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajan Soilen varastoissa oli erikoisleveää Fassettia, ja se tuntui kuosiltaan sopivan tilkkupintaan ja tilasinkin sitten sitä. 

Tilkkupinta on levällään tikkauskoneen päällä, ja huoneen ovi on ollut kiinni. Kävin katsomassa tilkkupintaa pitkästä aikaa ja sehän näytti jo ihan tuoreelta jutulta. Varmaankin alkaa olla tikkauksen aika.



Kiitos, kun vierailit 😊.

perjantai 1. lokakuuta 2021

Iltapilvet-peitto


 Uusia tilkkupeittoja ei tunnu valmistuvan, joten välillä vähän vanhoja luomuksia. Olen julkaissut tästä jotain kuvia instatililläni (@paula_annelii) ja Facebookin tilkkuryhmässä.

Tämä oli tilaustyö vanhemmalle tyttärelle. Hän halusi parisängyn peiton, ja äitihän tekee, kun pyydetään, ainakin tilkkupeiton. Varoittelen kyllä aina etukäteen, että toimitusaika voi olla pitkä. Ensimmäiset vaihekuvat on otettu lokakuussa 2017. Valmis tilkkupinta on kuvattu syyskuun alussa 2018 ja tämä yllä oleva kuva valmiista peitosta on kuvattu heti kesäkuun alussa 2019.

Hankin tätä varten oikein viivainsetin, jossa oli kaikille blokissa tarvittaville paloille oma viivain. Viivain-paketin ohjeessa oli näytetty leikkuusuunnitelma kullekin mallinneelle. Mielestäni ne oli toteutettu kangasta tuhlaten. Viilasin hieman leikkusuunnitelmaa ja sain vähennettyä aika paljon kangashävikkiä.


Käytin tähän melkoisen määrän erilaisia harmaita. Huomasin, että harmaa on aika erikoinen väri. Riippuen siitä, minkälainen on viereinen kangas, saattaa harmaa näyttää siniseltä, ruskealta, beessiltä. Aina en ollut ihan varma, onko kankaan väri harmaa ollenkaan, vaikka kangaskaupan tilaussivuilla se oli luokiteltu harmaaksi.

Hemu-kissa teki laaduntarkistuksen ja ilmeisesti peitto läpäisi sen.



Tikkausta suunnitellessa selasin aika monta kuvaa Pinterestistä ja Instagramista. Samaa mallia olen löytänyt kahdella haulla: Winding Ways ja Chic Country. Yritän tehdä mahdollisimman tasalaatuista vapaatikkausta, mutta aina se ei onnistu. Hyvin usein se on päivästä kiinni, minkälaista jälkeä syntyy. Sen olen huomannut myös, että kovin väsyneenä sitä ei kannata tehdä. Voi joutua purkuhommiin.

Peitto on käynyt jo kerran pesussa. Kissan oksennusjälki ei kuitenkaan lähtenyt pois, joten siihen päälle pitää kehitellä jotain. 

Peitto sai nimekseen " Iltapilvet ". Tyttären ehdotus nimeksi oli Esko, mutta en ihan lämmennyt sille 😂.


Kiitos kun vierailit. 

 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Negatiivista ompelua


 
Alkuun heti heitän kysymyksen, että arvaako kukaan mikä tämä epämääräinen rullattu kasa on? 
Tämähän on  irtileikattu reunakantti, joka liittyy tämän viikon tilkkuhommiini, eli purkamiseen. Se oli ensimmäinen reunakanttiversio Taikametsä-peitosta. Huomasin, että väri ei ollutkaan sopiva. Silloin en jaksanut purkaa, vaan menin helpomman tien kautta ja leikkasin koko kanttauksen irti. Kantin rakensin Kaffe Fassettin kaitalepaketin kaitaleista. No, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Nyt olen sitten purkanut kaitaleet irti. En halunnut heittää roskiin kauniita ja vielä täysin käyttökelpoisia kankaita. 


Olen yrittänyt järjestää kaitalepakettia jotenkin sopivasti värisävyjen mukaan. Mitä tästä on sitten tulossa? Montakin mallia on mielessä, mutta katsotaan nyt. Ihan ei ole vielä varmaa. Ensin ajattelin, että tekaisen jotain tosi nopeata, mutta minun pää ei taivu tähän "tosi nopeaa ja äkkiä". Jollain lailla sitä kuitenkin pitää suunnitella. Ehkä sitten, kun pinta on valmis, voi olla tyytyväinen, kun on suunnitellut edes vähän.


Heksagon- tilkkupinta on valmistunut. Se on silitetty ja odottaa tikkausta. Nyt kun sitä katsoo kokonaisena pintana, mieleeni tulee yksi sana: kangasnäyttely. Niin monta erilaista kangasta siinä on. En tiedä, tavoitinko sitä, mitä alunperin ajattelin. Vanhempi tytär näytti käsillään aaltomaisia liikkeitä ja sanoi, että sellainen vaikutelma siitä tulee ja ei se kuulemma kuitenkaan ole niin kirjava, kuin aluksi näyttää. No, ehkä sitten ainakin jollain tasolla päästiin tavoitteeseen. Itse olen tosi kyllästynyt tilkkupintaan, niin kuin yleensäkin tässä vaiheessa. Jostain pitäisi vielä pusertaa tikkausinto. Ehkä otan jotain pitempään levännyttä tilkkupintaa ensiksi tikkaukseen. Niitä katselee jotenkin uusilla silmillä.


Tässä vielä tilkkupinta lähes kokonaan. Nimikin on jo mietittynä, mutta en vielä paljasta sitä.
Heksagonit ja kolmiot ovat aseteltu siten, että vaakarivien ylä- ja alareunat ovat kankaan venymätöntä reunaa, eli loimen suuntaan. Puuvillakangashan venyy vaakasuuntaan, eli kuteen suuntaan ja vinottain. Kankaan venymissuunnat / venymättömyyssuunta on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi reunakanttia tai reunakaitaleita leikatessa. Koska peiton sivureunat saattavat venyä ja alkaa lepattaa, ompelin koko peiton ympäri vielä aputikkauksen. Luin jostain blogista, että se estäisi peiton reunojen vevymisen. Koskaan en ole sellaista tehnyt, mutta kokeillaan, onko siitä apua. Kerron siitä sitten myöhemmin.

Kiitos kun vierailit ja hyvää syksyn jatkoa. 

tiistai 10. elokuuta 2021

Kirjavat heksagonit 2


Hei Sinulle lukijani,

Kaikki kivet ja kannot on nyt käännetty, jotta olen löytänyt kirjaviin heksagoneihin mahdollisimman kirjavia ja monivärisiä kankaita varastoistani. Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että kangasvarastoni tuntuu sisältävän aika paljon rauhallisia kankaita. Aluksihan niitä monivärisiä löytyi, mutta työn edetessä piti laajentaa hakua kaikkiin isokuvioisiin ja lopussa kaikkiin olemassa oleviin kankaisiin. Usein kävi myös niin, kun kangas näytti isompana palana räväkältä, mutta kun siitä leikkasi pienemmän palan, olikin se yllättävän seesteinen ja rauhallinen. 

Olen tehnyt tätä vähän fiiliksen mukaan, silloin tällöin. Kaikki palat ovat jo valmiina suunnitteluseinälläni. Reunojen kolmioita vielä puuttuu. Makustelen vielä hetken asettelua ja sitten ompelen palat yhdeksi pinnaksi. Aika kirjava kokonaisuus tästä on tulossa, mutta melko hyvin sain onnistumaan tuon vaalea-tumma kontrastin, kuten mustavalkokuvasta näkyy.



Heinäkuussa meillä järjestettiin lapsenlapsen nimiäiset. Lapsi oli jo silloin viisi kuukautta vanha, mutta koronarajoitusten takia juhlia ei voitu pitää aikaisemmin. Juhla tietenkin aiheutti mummille ja vaarille pientä siivouspainetta talossa ja puutarhassa. Ensimmäinen lomaviikko menikin siivotessa ja järjestellessä. Mutta kaikenkaikkiaan juhlat olivat onnistuneet, ilmat suosivat meitä ja ihmiset olivat iloisia. 

Toisella lomaviikolla ulkoilutettiin ahkerasti museoautoja. Käytiin jopa yhtenä iltana kesälomaretkellä Hämeenlinnassa. Oli hyvä reissu, pääsi yöksi kotiin.




            


Pääsin luovuttamaan Irislehto -peiton saajalleen pari kuukautta hänen syntymäpäivänsä jälkeen. Parempi myöhään.... Saaja oli positiivisesti yllättynyt lahjastaan. 





Kiitos kun vierailit.


perjantai 9. heinäkuuta 2021

Kirjavia heksagoneja

 


Tilasin taannoin Tilkkunen -verkkokaupasta läjän kankaita. Tilkkusessa oli Tula Pinkin Curiouser&Curiouser -kokoelman kankaita, joita olin ihaillut jo jonkin aikaa. Samaan satsiin otin myös Kaffe Fassettin -kokoelmaa. Voi sitä ihastuneiden huokauksien määrää, kun avasin paketin. Onneksi olin yksin kotona. Siinä olisi isännällä taas ollut ihmettelemistä, mikä nyt on niin ihanaa. Luulen kuitenkin,  että ei hän varmaan enään ollenkaan ihmettele. Niin monta kertaa olen esitellyt kankaitani hänelle. Isäntä harrastaa vanhoja autoja ja entisöikin niitä, joten vastaavasti minäkin olen kiertänyt tekeillä olevan auton ympärillä ja ihastellut hänen projektiaan. Nytkin sieltä on sellainen namupala tulossa 😍...ehkä ensi kesänä on valmis. 



Uusien kankaiden innoittamana, aloin suunnittelemaan uutta tilkkuprojektia. Heksagonit pyöri mielessä ja etsin netistä inspiraatiota. Löysinkin sellaisen mallin, joka sopisi uusiin kankaisiini. Pääsisin myös kokeilemaan heksagon-viivainta, joka oli ollut siihen asti käyttämättömänä. Toteutin muutaman malliblokin olemassa olevasta kangasvarastosta. En vielä uskaltanut kajota uusiin ihanuuksiin.

Suunnitelmani oli, että heksagonit ovat räväkkää kangasta ja ympärillä olevat kolmiot rauhallista kangasta. Toinen huomioon otettava asia olisi, jos heksagon on tumma, ympärillä olevat kolmiot vaaleita ja päin vastoin. Väreillä ei olisi väliä, kunhan tumma-vaalea yhdistelmät toimii. Ompelun kanssa pitäisi myös olla tarkkana, jotta venymättömät reunat tulisivat rivin ylä- ja alareunaan.

Tein erilaisia yhdistelmiä ja samalla mietin, miten niitä yhdistelisi keskenään. Palat pyörivät suunnitteluseinälläni onnettomina ja ehkä jo vähän mietin, että tuleeko tästä mitään. Jatkoin kuitenkin, ja ajattelin, että kyllä ne tilkut jossain vaiheessa kertoo, miten ne haluaa tulla yhdistetyksi. 


Yhtenä iltana instaa selatessani löytyi idea. Mallikuvassa tähtikuvio heksagonin ympärille oli toteutettu samalla kankaalla, mutta ajattelin, että erilaiset kankaat toimii varmasti yhtä hyvin, kunhan ne ovat lähes samaa sävyä ja tummuusastetta. Tämän jälkeen uskalsin jopa leikata uusi ihania kankaitani. 

Etsiessäni kolmioihin rauhallisia kankaita, huomasin, että kangasvarastoni sisältää aika paljon niitä rauhallisia kankaita. Olen yrittänytkin jo jonkin aikaa vähän laajentaa varastoani siihen moniväristen suuntaan ja olla rohkeampi kankaita valitessani. 

Tulossa on taas aika kirjavaa, mutta luottavaisin mielin tätä rakentelen. Aina näistä jotain on tullut. Pääasia on, että omaa silmää miellyttää edes jollain tasolla.

  




Suomen kesä on lyhyt ja aurinkoisia päiviä vähän, joten silloin kun  paistaa, pitää avoautoilla. Näin meillä. Nyt niitä aurinkoisia päiviä on ollut ja on me sitten avoautoiltukin. Kuva tuli otettua kännykän etukameralla, enkä muistanut kääntää sitä peilikuvaksi. Eli en kuvaa ajaessani, vaan istun kyydissä ja yritän näyttää nätiltä. Se on minun tehtävä näissä museoautohommissa. 

Kiitos, kun vierailit. 





tiistai 29. kesäkuuta 2021


 Hei kaikki lukijani,

Juhannuksesta on selvitty ja kesä on kauneimmillaan. Ainakin täällä etelässä lämpötilat ovat olleet mukavan lämpimät, välillä jopa tukalan lämmintä.
Mitään uutta ja erikoista ei tilkkurintamalla ole tapahtunut. Olen potenut pientä tilkkukrapulaa Taikametsä-peiton valmistumisen jälkeen. Pahin vaihe oli muutama viikko  valmistumisen jälkeen. Nyt jo on helpottanut. 
En ole keksinyt parempaa nimitystä sille olotilalle, joka tulee ison tikkutyön valmistumisen jälkeen. Moni teistä varmasti tunnistaa tuon tunnetilan. Instatilini kommenteissa eräs kirjoitti,  kun "on panostettu, sitouduttu, valutettu itseä ja omaa sielua projektiin ja kun se on valmis, menee hetki toipuessa". 



Olen kerännyt talteen hulpioita, jos niistä joskus jotain tekisi. (Olen jopa ostanut yhden kangaspalan pelkästään kauniin hulpion takia.) Ihan peitoksi asti niitä ei ollut, mutta muutaman säilyttimen sain tehtyä. Internetin ihmemaailmasta näihinkin kyllä varmasti ohjeet löytyy, mutta en viitsinyt etsiä niitä sen enempää, vaan sovelsin itse.
Leikkasin 6,5" x 6,5" neliöitä tukevasta liimallisesta laukkutukihuovasta. Ompelin liimapuolelle hulpioita vierekkäin kuvan mukaan, reipasta silitystä päälle ja ihan kivojahan niistä tuli.


Sitten vaan kappaleita yhteen sopivasti ja kokoamaan. Vuoriksi jotain nättiä kangasta. Vuorin vielä käänsin reunan yli oikealle puolelle ja päällitikkasin sen kiinni ja siinä se oli. Vähän jouduin päällisen kokoamisen jälkeen leikkaamaan kopan korkeudesta pois, mutta muuten lähes onnistunut tuote. Sisään mahtuu sopivasti muutama fättäri-nippu. Varastossani ei ollut niin tukevaa laukkuhuopaa, jotta olisin saanut tehtyä niin tanakan kopan, joita esim. rosie.taylor.crafts instatilillään esittelee, mutta nämä kelpaavat minulle. Hulpiot riittivät kahteen koppaan, josta ensimmäisestä otin kuvat.


Tänä kesänä tuo puutarha ei ole innostanut ollenkaan. Heinä kasvaa kukkapenkeissä oikein kiitettävästi ja vuohenputki myös. Pörriäiset kyllä tuntuvat viihtyvän vuohenputken kukissa. Olen yrittänyt ainakin talon sisäänkäynnin vieressä olevan kukkapenkin pitää edes jonkinlaisessa kuosissa. Siinä on kasvanut muutaman vuoden Kurjenkello, ties mistä tullut, en tiedä. Siinä oli aluksi yksi kukkavarsi, mutta joka vuosi se tuntuu vähän leviävän siinä kuitenkin, heinien lisäksi.
Metsämansikat ovat myös eksyneet pihallemme. Niistä tulee aina lapsuus ja huolettomat kesät mieleen. Sinäkin olet varmaan joskus lapsena kerännyt metsämansikoita ja mustikoita heinänkorteen. Kotona ne sitten laitettiin lautaselle ja kylmää maitoa päälle. Sen parempaa kesäherkkua ei silloin ollutkaan. 

 Näihin mielikuviin on hyvä päättää tämä tarina.


Kiitos, kun vierailit ja nautitaan kesäpäivistä.

maanantai 31. toukokuuta 2021

Taikametsässä

 


Tervetuloa Taikametsään.

Juuri valmistunut peitto sai siis nimekseen Taikametsä. Pääosaan halusin Kaffe Fassettin upeat kankaat, joiden printti on suoraan kuin taikametsästä.

Inspiraation lähteenä tässä peitossa on ollut Tilkunviilaajan Herkkupalat-niminen peitto. Ostin Craftsyn verkkokaupasta (silloin kun myivät vielä kankaita) Kaffe Fassettin 10 x 10 tuuman kangaslajitelman. Hillosin sitä kaapissa tapani mukaan, koska koskaan ei tuntunut löytyvän sellaista mallia, jossa Kaffen kankaat pääsisivät kunnolla esille. Tilkunviilaajan työn nähtyäni ajattelin, että jotain tuollaista.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että näitä upeita kankaita en pilko kovin pieniksi paloiksi. Leikkasin neliöt neljään osaan, joten sain siis aina yhdestä 4 kpl 5x5 tuuman neliöitä. Hyllystäni löytyi kirja Modern Quilts from the Blogging Universe, jossa oli malli, jonka mittoja hieman muuttelin, ja sain 5x5 tuuman neliöt sopimaan siihen. Näin Kaffen kankaiden upea printti pääsi oikeuksiinsa.


Peitosta tuli tietenkin pienempi, kuin mallissa, mutta Katrin Tilkkukaupasta löytyi sopiva vihreä kangas reunaan. 

Taustakankaaksi tilasin ison veden takaa myös Kaffe Fassettin erikoisleveää taustakangasta.  Tilauskuvassa oli vain tuosta pienemmästä ympyräkokonaisuudesta kuva, joten kokonaisuus yllätti itseni positiivisesti. Tässähän se on, tausta koko komeudessaan.


Tilasin kangasta niin paljon, että siitä riittää myös toiseenkin peittoon.

Tikkauksen toteutin myös itse viivaimien avulla ja vapaatikkauksena. Vielä tuon vapaatikkauksen tasalaatuisuuden suhteen olisi kehittämisen varaa. 

Reunakantiksi ompelin ensin melko värikkään version, mutta huomasin, että se vie huomion pois keskiosasta. Taustakangas tuntui sopivan myös reunaan, joten tein sen siitä. Yleensä ompelen reunakantin aina koneella kokonaan, mutta tämä kangas osoittautui melkoisen haastavaksi, joten ompelin viimeisen kiinnityksen käsin. Siinä sitä menikin yksi lauantai mukavasti. 

Aina kaikki ei tietenkään mene niin kuin Strömsössä. Tein nimilapun tulosteena kankaalle, jonka tulostin ensiksi tulostimen T-paita siirtokuva-asetuksella, koska fiksuna ihmisenä ajattelin, että tuleepahan ainakin tarpeeksi mustetta. En sitten kuitenkaan ollut niin fiksu, että olisin ymmärtänyt siirtokuvan tarkoittavan samaa, kuin peilikuva. Tuli muuten tosi hyvä, mutta peilikuvana.

Aika helposti annan tekemiäni peittoja pois, yleensä lahjaksi tai lapsille, koska ajattelen, että teen käyttötekstiilejä, joiden kuuluu olla käytössä, eikä kaapissa. Tästä peitosta tuli kuitenkin heti lempparipeittoni jo silloin, kun sain keskiosan valmiiksi ja päätin, että tämän pidän itse ja makoilen oman Taikametsäni suojissa. 


Kiitos, kun vierailit blogissani. Toivotan aurikoisia kesäpäiviä sinulle. 






maanantai 19. huhtikuuta 2021

Vapaatikkausta vai tikkausta vapaana?


        
Moikkuli,
Aika kuluu yllättävän nopeasti. Pääsiäinen oli ja meni, kohta on vappu. Lauantaina oli niin hieno päivä, että käytiin isännän kanssa ensimmäistä kertaa tänä keväänä museoautolla ajelulla. 

Pääsiäisen aikoihin sain kuvassa olevan tilkkupinnan kiinni tikkauskoneeseen. Siellä se on ollutkin siitä lähtien. Nyt viikonloppuna aloittelin pikkuhiljaa tikkausta. Jonkinlainen suunnitelma oli olemassa, niin kuin aina, mutta yleensä se tuppaa muuttumaan jo ennen aloitusta. Yleensä jätänkin tilkkupinnan vielä joksikin aikaa "mietintämyssyn" alle tikkauskoneeseen, ennen tikkauksen aloittamista ja valmistaudun henkisesti tikkaukseen. Käyn välillä katselemassa ja hypistelemässä tilkkupintaa, varsinkin illalla ennen nukkumaan menoa. Saatan piirtää siihen jotain tikkauskuvioita häviävällä tussilla, tehdä koneen kanssa "kuivaharjoittelua", mallata valitsemaani lankaa, onko se nyt kuitenkaan sopiva vai pitääkö vielä vaihtaa. Näin se ajatustyö etenee ja jossain vaiheessa olen valmis aloittamaan varsinaisen tikkauksen.

Insta-tililläni kyseltiin kuvia tikkauskoneesta, mutta laitan niitä tänne blogiin kuvaselityksien kera. Long Arm-koneen toimintaperiaatehan on, että kone liikkuu tikattaessa ja kankaat ja vanut ovat kiinnitettyinä. Koneesta puuttuu tietenkin syöttö, jotta konetta voi liikuttaa kankaan päällä. Korostan vielä, että kuvissa näkyvän konemerkin kanssa ei ole kaupallista yhteistyötä. Koneen ostopaikasta mainitsen sen verran, että se ei ole Suomessa.



Tässä on joku vanha kuva koneen kasaus vaiheesta. Käsikahvat eivät ole vielä paikoillaan. Koko systeemi vie tilaa noin 1,20 metriä syvyys suuntaan ja noin 3,50 metriä leveys suuntaan. Minun koneella on siis oma huone.

                                                                
Tässä on taustakangas kiinnitettynä ohjurikankaisiin molemmista päistä ja rullattuna kaiteella. Samoin tilkkupinta kiinnitettynä ja rullattuna kaiteelle. Välissä näkyy vielä kolmas kaide, johon rullataan vanu.



Nyt kaikki ovat jo tikkausvalmiina. Vanu laitettu taustakankaan päälle ja tilkkupinta päällimmäiseksi. Vanun kanssa olen tullut laiskaksi, enkä rullaa sitä kaiteelle, vaan jätän sen jotenkin oleilemaan lattialle.
Tähän vaiheeseen työ jää miettimisen ajaksi. Löysään vielä kankaita hieman, etteivät pääse venymään sinä aikana.



Pistolevyn ympärillä näkyvä taso on viivaintikkauksessa tarvittava lisäosa, jotta tikkausviivaimia voi käyttää. Puola on hieman isompi kuin normaalissa ompelukoneessa. Käsikahvoissa ovat koneen ohjausnappulat: vasen puoli neula ylös/alas ja oikealla ompelun käynnistys. Keskellä oleva pimeä kosketusnäyttö on koneen ohjausyksikkö, josta säädetään toiminnot. 



Tästä se sitten lähtee. Pientä esimakua siitä , mitä on tulossa. 
Minullahan ei ole tähän koneeseen mitään tietokoneohjelmaa, jonka avulla kone tikkaisi automaattisesti ohjelmoituja kuvioita. Kaikki tapahtuu täysin manuaalisesti ja suunnitelmat tulevat minun päästä. Ideoita haen YouTuben tikkausvideoista.

Peitolle on olemassa jo nimilappukin tiedostona muistitikulla. Valmistumisajaksi merkitsin toukokuun 2021, joten saas nähdä kuinka käy. Nimilappua voi tietenkin aina muokata, mutta pitäähän joku aikataulu olla. Muutaman viikon päästä saattaa olla jo jotain valmista.










sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Valmis peitto...jihuu!

Aurinkoista sunnuntaita..

Tai oli se ainakin aamulla aurinkoinen. 

Viimeksi mainitsin tästä Hunter Star-peitosta, jonka sain tikattua ja irrotettua tikkauskoneesta. Nyt se on viimein valmistunut, reunakantti paikoillaan, nimilappukin jo taustassa kiinni.

Launtaina ilmoitin miehelle, että sunnuntaina pidetään kuvaussessio, jos aurinko paistaa sopivasti. Paistoihan se aamusta. Tilkkutyön pitelijää ei vaan näkynyt missään. Oli lähtenyt töissä käymään. Pilviä alkoi kertyä taivaalle ja minulle tuli tietenkin kiire kuvata peitto. Ei auttanut muu, kuin levittää se hangelle ja kuvata siinä. Hieman haasteellistahan se oli, koska tuuli sotki suunnitelmia ja vei peittoa pitkin peltoa tilkkulijan kirmatessa perässä.

 

 

Olen löytänyt internetin ihmemaailmasta erilaisia tapoja tehdä tätä Hunter Star-mallia. Tämän löysin Missouri Star Quilt Companyn Youtube-kanavalta ja se oli melko helppo tehdä. Pinta valmistuikin aika nopeasti. Ompelun huumassa kaksi valkoinen-värillinen neliöblokkia oli lipsahtanut väärin päin keskellä peittoa. Ratkoja käyttöön ja blokkien kääntäminen. Onneksi huomasin asian ennen tikkausta.

Taustakangas oli mielestäni varsinainen löytö.  Heti kun näin sen tiesin, minkä peiton taustaksi se kuuluu. Välissä on bambuvanu, koska sen väriltään vaalea ja ei kuulla läpi valkoisesta. Peitto on siten melko litteä.

 

Tikkauslangan väri oli aluksi mielestäni hyvä, mutta hetken tikattuani olin sitä mieltä, että metsään meni. Tikkasin kuitenkin valitsemallani värillä. Ei se tikkauslangan väri sitten kuitenkaan niin paha ollut valkoisessa, kun tikkaus asettui nk. "uomiinsa". Kuvissa langan väri ei näy niin paljon, kuin luonnossa. 


Tulihan se tilkkuilijan paras ystäväkin sieltä kotiin ja saatiin kuvat otettua. Aurinko ei kyllä enää paistanut, mutta sillehän ei enää mahtanut mitään.

Peiton nimeksi tuli Irislehto. Saajana on lapsuuden ystäväni, mutta hän ei vielä tiedä saavansa tätä. Nimestä osaatte varmaan arvata ainakin saajan etunimen.

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Vauvan tuoksua


Hei kaikki ihanat lukijani!

Kevätaurinko paistaa ja lämmittää jo mukavasti, ainakin täällä etelämmässä. Meidän perheen elämässä tänä keväänä on tiedossa ihanaa vauvan tuoksua. Vanhempi tytär sai muutama viikko sitten vauvan ja meistä tuli isännän kanssa pikkuisen tyttövauvan isovanhempia, mummi ja vaari. Voiko tämän suurempaa onnea olla. Onneksi mummilta löytyi kaappien kätköistä peitto pienokaiselle ja vielä vaaleanpunainen. Peitto on tehty valmiista kaitalerullasta, jonka olen aikoinaan hankkinut Tilkkutexistä.





Peitto on valmistunut jo 2017 ja meinasin antaa sen tyttären lapsuuden kaverille, kun hän sai tyttövauvan. En antanut sitä silloin pois ja peitto jäi (onneksi) kaappiin. Peitto sai valmistuttuaan nimekseen Vadelmatarha. Kun pienokainen saa nimen, teen peittoon uuden nimilapun vauvan nimellä ja syntymähetken paino- ja pituustiedoilla.


Samaan pakettiin meni myös vauvan villavaatteet, jotka ovat olleet tuoreen äidin päällä, kun hänet tuotiin aikoinaan sairaalasta kotiin joulukuussa 1989 paukkupakkasilla. Samoissa äitinsä villavaatteissa tuli pieni tyttökin kotiin. 

Olen ollut muutaman viikon tässä myös lomalla ja pystynyt keskittymään hieman enemmän keskeneräisiin tilkkutöihin. Aloitin Hunters Star-peiton tikkauksen muutama kuukausi sitten innokkaasti, mutta ensimmäisen peiton leveyden tikattuani huomasin, että valitsemani tikkauslangan väri ei ollutkaan niin hyvä kuin olin ajatellut. Turhauduin ja jätin homman kesken. Jäin miettimään mitä seuraavaksi teen. En kuitenkaan purkanut tekemiäni tikkauksia, vaan päätin jatkaa valitsemallani tiellä.

Nyt loman aikana ryhdistäydyin ja tikkasin peiton loppuun, vaikka en ihan tyytyväinen ollutkaan valitsemaani tikkauslangan väriin. Eilen sain viimeiset tikattua ja nyt kun sitä katsoo päivän valossa ja tikattuna, ei sen nyt ihan paha ole. Valkoista ja värillisiä kankaita yhdistäessä pitää kuitenkin tehdä jonkinlaisia kompromisseja tikkauslangan suhteen, jos ei halua käyttää useampaa väriä tikkauksissa. 




Tikkasin ensimmäistä kertaa King Tut-langalla ja se toimi mielestäni todella hyvin. Olen pääsääntöisesti käyttänyt Aurifilin puuvillalankaa 50 tai 40 paksuutta tikkauksissa. Hyvää tuo King Tut lankakin on, ei voi moittia.

Tänään otan peiton tikkauskoneesta pois ja etsin siihen sopivan kankaan reunakantiksi. Muutama nimiehdotus pyörii jo mielessä, mutta mikään niistä ei ole noussut vielä ykköseksi. 




lauantai 13. helmikuuta 2021

Mysteeritilkkupeitto

 Heippa taas.

Katselen tässä samalla tätä kirjoittessani ulos ompeluhuoneeni ikkunasta. On se talvinen luonto kuitenkin aika kaunis. Mukavampaa tämä on kuin se viime talvinen marraskuu, joka kesti koko talven.

 

Aloitin viime vuonna joulukuussa tekemään jälleen Quiltvillen Bonnien (www.quiltville.com) mysteeripeittoa, joka tällä kertaa oli nimeltään Grassy Creek. Kyseessä on siis vuosittainen mysteeritilkkupeitto, jonka aloitus on suunnilleen marras-joukuun vaihteessa. Aluksi ajattelin, että tänä vuonna en edes aloita sitä, mutta jotenkin se vei taas mukanaan. Vihjeitä tuli viikottain Bonnien blogiin. Olin ompelussa koko ajan muutaman vihjeen jäljessä. Ehkä vähän tarkoituksellakin, jotta näin mitä on tulossa.

Viimeisen vihjeen yhteydessä oli myös peiton kasausohjeet. Kun näin kokonaisuuden, huomasin, että ei ehkä ollut nyt minun mieleen tämä malli. Hetken tuumittuani, päädyin ratkaisuun, että käytän vaan niitä blokkeja, joita minulla oli siinä vaiheessa valmiina.


Näitä kuvassa olevia blokkeja minulla oli valmiina 25 kappaletta ja päätin, että ne saavat nyt riittää tähän peittoon. Yhdistelin 24 kappaletta tilkkupinnaksi. Olin vaihtanut alkuperäisen ohjeen harmaat siniseen ja tilkkupinnasta tulikin melko kirjava. Nuorempi tytär tuumasi sen nähtyään: "Oho, onpas se....värikäs." Onhan se, aika värikäs 😎.

 



Ne raidalliset pötkylät, joista viimeksi kerroin, oli tarkoitettu tähän tuon sinisen reunan tilalla. Ompelin yhteen reunaan tuon raitareunuksen, ja huomasin, että ei käy, liian kirjavaa. Tuo yksivärinen sininen on parempi. Rauhoittaa hieman kirjavuutta. 

Jostain syystä minulle jäi yli aika paljon sininen/beessi kolmioneliöitä. Käytän ne peiton taustaan. Samoin sinne päätyy myös tuo yksi yli jäänyt blokki. 

Pitkästä aikaa tein peiton kulmiin jiirisaumat. Sanna Parankon (Tilkkuja Sannan tapaan) ohjeilla se onnistui loistavasti. Sannalta löytyy jiirikulmista hyvä ohje Youtubesta.


 Toivottavasti lisäämäni linkit toimii. En ihan ole vielä täysin sisällä tämän Bloggerin käytössä. 

Viimeisenä vielä virallinen lumen syvyys kuvauspaikalla, joka on noin 40 cm.





sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Raitareunuksia

 Olen taas innostunut tästä raitareunuksesta. Olen nähnyt näitä muillakin tekijöillä, vähän eri tekniikoilla toteutettuna. Ajattelin, että kerron hieman omasta tavastani tehdä näitä raidallisia pötköjä.

 


Ensimmäisessä postauksessani esittelemässäni työssä oli myös raitareunus. Nyt olen tehnyt näitä sinisävyisiä tekeillä olevaan peittoon. 

Ompelen eri levyisiä suikaleita jonoon paperin päälle. Paperina käytän työpaikan kahviautomaatin suodatinpaperirullan jämiä. Kun automaatti ilmoittaa suodatinpaperin olevan lopussa, rullassa on todellisuudessa jäljellä vielä muutamia (ainakin 10) metrejä. Paperi on tarpeeksi ohutta läpi ommeltavaksi ja sen saa mukavasti vielä revittyä pois. Paperin jämähän menisi roskiin, jos en pelastaisi sitä jatkokäyttöön. Paperi on 3½" leveää, joten juuri passeli peiton reunaksi.

Tässä pötkylät ennen tasoitusta.


 tkin paperin noin puolen metrin paloiksi ja ompelen niitä sarjassa aina kolmea tai neljää kerralla. Näihin saa mukavasti upotettua eri levyisiä suikaleita, joita resursseihin yleensä kertyy.

Tasoitan suikaleet paperin levyiseksi. Yleensä jätän pötköt tähän vaiheeseen jos niillä ei vielä ole jatkosijoituspaikkaa.

 


 Tasoituksen jälkeen paperi revitään pois ja sen jälkeen silitän pötköt. Näistä voi sitten yhdistää halutun pituista kaitaletta, jota voi käyttää tilkkupeiton reunaan tai ihan mihin itse haluaa. Paperin käytön etuna on, että raitapötkö pysyy suorana, eikä ala kiertymään sivuille ompelun aikana. Jos olet oikein tarkka, voit vielä tarkistella ompelun edetessä, että saumat ovat 90 asteen kulmassa paperin sivuun nähden. Periaatteessa ompelusaumojen suoruudella ei ole väliä, koska pötkö itsessään pysyy suorana paperin avulla. Paperina voi käyttää myös esim. laskukoneen kuittirullaa. Se on jonkin verrran kapeampaa, mutta toimii yhtä hyvin. Jos jollain on vielä vanhoja puhelinluetteloita, ja haluaa uhrata ne tilkkuiluun, käy niidenkin sivut tähän tarkoitukseen.


 

Näihin sinisiin jouduin kyllä leikkaamaan ehjästä kankaasta eri levyisiä suikaleita, jotta sain niistä halutun sävyisiä. Mukavasti sinne sai kuitenkin upotettua muutaman taustakankaan tasoituksessa jääneet palat

Näiden tekeminen on itselleni sellaista "aivot narikkaan" -hommaa. Työpäivän jälkeen saa päänsä nollattua kivasti, eikä tarvitse tehdä kovin kummoisia etukäteisvalmisteluja.
 


Tilkkukurssin satoa ja vähän muutakin.

Olin lokakuun alussa Nurmijärven opiston viikonloppukurssilla "Tilkkuja Sannan tapaan". Oli todella virkistävää ommella välillä yh...