Sivut

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Valmis peitto...jihuu!

Aurinkoista sunnuntaita..

Tai oli se ainakin aamulla aurinkoinen. 

Viimeksi mainitsin tästä Hunter Star-peitosta, jonka sain tikattua ja irrotettua tikkauskoneesta. Nyt se on viimein valmistunut, reunakantti paikoillaan, nimilappukin jo taustassa kiinni.

Launtaina ilmoitin miehelle, että sunnuntaina pidetään kuvaussessio, jos aurinko paistaa sopivasti. Paistoihan se aamusta. Tilkkutyön pitelijää ei vaan näkynyt missään. Oli lähtenyt töissä käymään. Pilviä alkoi kertyä taivaalle ja minulle tuli tietenkin kiire kuvata peitto. Ei auttanut muu, kuin levittää se hangelle ja kuvata siinä. Hieman haasteellistahan se oli, koska tuuli sotki suunnitelmia ja vei peittoa pitkin peltoa tilkkulijan kirmatessa perässä.

 

 

Olen löytänyt internetin ihmemaailmasta erilaisia tapoja tehdä tätä Hunter Star-mallia. Tämän löysin Missouri Star Quilt Companyn Youtube-kanavalta ja se oli melko helppo tehdä. Pinta valmistuikin aika nopeasti. Ompelun huumassa kaksi valkoinen-värillinen neliöblokkia oli lipsahtanut väärin päin keskellä peittoa. Ratkoja käyttöön ja blokkien kääntäminen. Onneksi huomasin asian ennen tikkausta.

Taustakangas oli mielestäni varsinainen löytö.  Heti kun näin sen tiesin, minkä peiton taustaksi se kuuluu. Välissä on bambuvanu, koska sen väriltään vaalea ja ei kuulla läpi valkoisesta. Peitto on siten melko litteä.

 

Tikkauslangan väri oli aluksi mielestäni hyvä, mutta hetken tikattuani olin sitä mieltä, että metsään meni. Tikkasin kuitenkin valitsemallani värillä. Ei se tikkauslangan väri sitten kuitenkaan niin paha ollut valkoisessa, kun tikkaus asettui nk. "uomiinsa". Kuvissa langan väri ei näy niin paljon, kuin luonnossa. 


Tulihan se tilkkuilijan paras ystäväkin sieltä kotiin ja saatiin kuvat otettua. Aurinko ei kyllä enää paistanut, mutta sillehän ei enää mahtanut mitään.

Peiton nimeksi tuli Irislehto. Saajana on lapsuuden ystäväni, mutta hän ei vielä tiedä saavansa tätä. Nimestä osaatte varmaan arvata ainakin saajan etunimen.

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Vauvan tuoksua


Hei kaikki ihanat lukijani!

Kevätaurinko paistaa ja lämmittää jo mukavasti, ainakin täällä etelämmässä. Meidän perheen elämässä tänä keväänä on tiedossa ihanaa vauvan tuoksua. Vanhempi tytär sai muutama viikko sitten vauvan ja meistä tuli isännän kanssa pikkuisen tyttövauvan isovanhempia, mummi ja vaari. Voiko tämän suurempaa onnea olla. Onneksi mummilta löytyi kaappien kätköistä peitto pienokaiselle ja vielä vaaleanpunainen. Peitto on tehty valmiista kaitalerullasta, jonka olen aikoinaan hankkinut Tilkkutexistä.





Peitto on valmistunut jo 2017 ja meinasin antaa sen tyttären lapsuuden kaverille, kun hän sai tyttövauvan. En antanut sitä silloin pois ja peitto jäi (onneksi) kaappiin. Peitto sai valmistuttuaan nimekseen Vadelmatarha. Kun pienokainen saa nimen, teen peittoon uuden nimilapun vauvan nimellä ja syntymähetken paino- ja pituustiedoilla.


Samaan pakettiin meni myös vauvan villavaatteet, jotka ovat olleet tuoreen äidin päällä, kun hänet tuotiin aikoinaan sairaalasta kotiin joulukuussa 1989 paukkupakkasilla. Samoissa äitinsä villavaatteissa tuli pieni tyttökin kotiin. 

Olen ollut muutaman viikon tässä myös lomalla ja pystynyt keskittymään hieman enemmän keskeneräisiin tilkkutöihin. Aloitin Hunters Star-peiton tikkauksen muutama kuukausi sitten innokkaasti, mutta ensimmäisen peiton leveyden tikattuani huomasin, että valitsemani tikkauslangan väri ei ollutkaan niin hyvä kuin olin ajatellut. Turhauduin ja jätin homman kesken. Jäin miettimään mitä seuraavaksi teen. En kuitenkaan purkanut tekemiäni tikkauksia, vaan päätin jatkaa valitsemallani tiellä.

Nyt loman aikana ryhdistäydyin ja tikkasin peiton loppuun, vaikka en ihan tyytyväinen ollutkaan valitsemaani tikkauslangan väriin. Eilen sain viimeiset tikattua ja nyt kun sitä katsoo päivän valossa ja tikattuna, ei sen nyt ihan paha ole. Valkoista ja värillisiä kankaita yhdistäessä pitää kuitenkin tehdä jonkinlaisia kompromisseja tikkauslangan suhteen, jos ei halua käyttää useampaa väriä tikkauksissa. 




Tikkasin ensimmäistä kertaa King Tut-langalla ja se toimi mielestäni todella hyvin. Olen pääsääntöisesti käyttänyt Aurifilin puuvillalankaa 50 tai 40 paksuutta tikkauksissa. Hyvää tuo King Tut lankakin on, ei voi moittia.

Tänään otan peiton tikkauskoneesta pois ja etsin siihen sopivan kankaan reunakantiksi. Muutama nimiehdotus pyörii jo mielessä, mutta mikään niistä ei ole noussut vielä ykköseksi. 




Tilkkukurssin satoa ja vähän muutakin.

Olin lokakuun alussa Nurmijärven opiston viikonloppukurssilla "Tilkkuja Sannan tapaan". Oli todella virkistävää ommella välillä yh...