Kolmioneliöistä tilkkupintaa

Tikkaamattomien tilkkupintojen määrä on minulla ilmeisesti vakio. Aina tuntuu löytyvän jotain keskeneräistä. Tämä pinta lepäili suunnitteluseinälläni jonkin aikaa. Edellisen peiton valmistuttua ompelin valmiit neliöt tilkkupinnaksi.

Löysin ohjeen blogista ilmaiseksi, joten voin kertoa tekovaiheista. Toisaalta olisi ollut hyvä, että olisin voinut lisätä linkin alkuperäiseen ohjeeseen, mutta en enää sitä muista, koska en merkinnyt sitä mihinkään muistiin.

Käytin tähän melkein kokonaisen Kaffe Fassettin -kaitalepaketin ja painettuja valkoisia, joiden määrää en valitettavasti mitannut. 

Kaitaleista ommeltiin kolmen kaitaleen kokonaisuuksia, joista aina kaksi ommeltiin yhteen molemmista reunoista. Näin saatiin aikaiseksi putkilo. Itse yritin tehdä tumma-vaalea-tumma ja vaalea-tumma-vaalea yhdistelmiä. Yhdessä putkilossani oli aina edellä mainittu yhdistelmä. 

Sen jälkeen viivain asetettiin kuvan osoittamalla tavalla, eli 45 asteen viiva tuli osua ommeljuovalle ja leikattiin viivaimen reunaa myöten. Sen jälkeen viivaimen kääntö ja taas leikkaus 45 asteen kulmassa niin, että 45 asteen viiva on ommeljuovassa. Tätä jatketaan, kunnes kaikki kaitaleet on leikattu. 

 Näin saimme aikaan neliöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli jääty tähän ja rakennettu näistä pinta. Mutta toisaalta tekijä oli käyttänyt kaitaleita, joissa oli selkeämmät vaaleat ja tummat kuin minulla. Omat kankaani olivat niin kirjavia, että pinta tässä vaiheessa ei näyttänyt hyvältä. Jatkoin ajatusta hieman pidemmälle ja rakensin neliöistä kolmioneliöitä, joissa toinen puoli on painettua valkoista ja toinen tätä raitaa.

Valitettavasti tästä vaiheesta en löytänyt vaihekuvia. Mutta kiteytettynä, leikkasin saman kokoisia valkoisia neliöitä (oikeastaan vähän isompia, jotta jäi trimmausvaraa), kuin raitaneliöt. Palat yhteen oikeat puolet vastakkain, kynällä viiva kulmasta kulmaan ja ompelu viivan molemmin puolin 1/4 tuuman saumanvaralla. Pala halkaistaan viivan kohdasta ja näin meillä on kaksi kolmioneliötä. Sen jälkeen palat trimmataan saman kokoiseksi ja tehdään haluttu pinta. 

Tilkkupinnan kuvion valinnassa meinasi tulla runsauden pula. Kolmioneliöt taipuvat niin moneen vaihtoehtoon. Ompeluvaiheessa huomasin, että värillisten kaitaleitten saumat kohtaavat toisensa ainoastaan kuvion terävässä kulmassa, mutta en anna sen häiritä itseäni. Fassettin kankaat ovat sen verran kirjavia, että aina sitä ei edes huomaa. 

Tilkkupinnassa on niin paljon vaaleaa yhtenäistä pintaa, että sitä täytyy yrittää hyödyntää tikkauksessa. Edellisestä purkuhommasta (ehkä) viisastuneena yritän suunnitella tikkauksen paremmin ennen varsinaista tekemistä ja ehkä vähän harjoitella ensin. Tässä laitetaankin tikkaajan taidot koetukselle.

Kiitos kun vierailit. 

Liisat Ihmemaassa -peitto

Edellisestä postauksesta on kulunut taas jonkin aikaa. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tilkkujuttuja olisi tullut tehtyä. Niitäkin on tullut tehtyä, vaihtelevalla menestyksellä. 

Kuusikulmiopeiton sain viimeinkin valmiiksi. Aika kauan se ehti lojua tikkauskoneen päällä. Viimein ryhdistäydyin ja tikkasin sen, mutta siinäkin oli omat haasteensa. 

Aloitin ja olin tikannut jo ensimmäisen hexagon-rivin ja vähän toistakin, huomasin, että nyt ei tule hyvä. Yön yli mietittyäni päätin, että puran kaikki, mitä siihen mennessä oli tikattu. Olihan muuten homma. Ihan heti en tee toista kertaa. Tästäkin taas opin, että vastaisuudessa pitää olla vielä parempi tikkaussuunnitelma. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Onneksi muistin tilkkuope Hannelen opit vapaatikkauskurssilta. Jos kankaat ovat kovin kirjavat, kannattaa miettiä kuinka paljon paukkuja laittaa tikkaukseen. Lopullisessa tikkauksessa toteutin sitten tätä oppia. Tikkasin koko peiton samalla kuviolla viivaimen avulla. Alun perinkin kolmioihin oli tulossa tuo olemassa oleva tikkaus. Toteutin sitten vaan saamaa kuviota kuusikulmioihin. Jokaiseen kuusikulmioon tuli ikään kuin kukkanen sisään.

Peiton reunakantin teen oikeastaan joka kerta samalla lailla. Leikkaan kaksi ja puoli tuumaa leveää kaitaletta täysvinoon, teen sitä tarvittavan määrän ja silitän kaksin kerroin. Seuraavaksi kantti kiinni työhön, mutta kummalle puolelle ensimmäinen kiinnitys, tilkkupinnan puolelle vai taakse. Tästä koen pientä ristiriitaa itseni kanssa. Tässä peitossa kiinnitin kantin ensin taakse ja toinen kiinnitys etupuolelle. Ja jos mietitte, että tuostahan se käy reunakantin kiinnitys suit sait sukkelaan, kun sen osaa. Ei käy sukkelaan. Viimeiseen kiinnitysompeluun menee ainakin tunti, riippuen peiton koosta. Kanttia kääntäessä oikealle, käytin apuna applikointiliimaa, jolla liimasin aina sen pienen matkan, jota olin seuraavaksi ompelemassa. 

Reunakantin väriksi valitsin vaaleapohjaisen kankaan. Vaalea oli mielestäni parempi, koska  tumma olisi tehnyt koko työn jotenkin tunkkaisen näköiseksi. 

En ole laskenut kuinka montaa eri kangasta olen käyttänyt, mutta monta niitä on, osa omista varastoistani, osa vähän tuoreempia hankintoja. En luettele tässä sen enempää kauppoja, joista kankaat on hankittu, mutta kaikki on ostettu kotimaisilta kangaskauppiailta, joilta löytyy verkkokauppa ja hyvä valikoima laadukkaita tilkkutyökankaita.

Peitto sai nimekseen Liisat Ihmemaassa. Ensimmäisestä kuvasta ne Liisat löytyvät, jos oikein tarkkaan katsoo.

Kiitos kun vierailit.