Aika kuluu kuin siivillä. Edellisestä postauksesta on kulunut taas melkein kuukausi. Muutaman kerran olen jo tarttunut tietokoneeseen ja meinannut aloittaa, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään konkreettista aikaiseksi.
Olen ommellut tässä viime aikoina pienempiä juttuja, jotta saan välillä sitä tunnetta, että saa jotain myös valmiiksi asti. Isompia peittoja tehdessä monesti tuntuu, että mitään ei tule ikinä valmiiksi.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että nuorempi tytär oli pyytänyt kassia jo viime syksynä. Olimme yhdessä syksyllä Tampereen messuilla ja hän valitsi sieltä mieleiset kankaat. Toiveena oli kassi, johon mahtuisi noin yhden yökyläilyn tarvikkeet. Toinen toive oli, että kantohihnat olisivat niin pitkät, että kassin saisi olalle, mutta se ei koskettaisi maata normaalisti kantaessa.
Koska tilkkuilijan toimitusaika voi olla aika pitkä, vasta tuossa pääsiäisen aikoihin aloin perehtymään asiaan kunnolla. Tytär oli meillä "porukoilla" yhden yön ja suunniteltiin kassia yhdessä.
Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, Laitoin taskut molemmille puolille ja myös sisälle. Sisäkuvaa ei tullut otettua. Suunnittelin kassin niin, että jos korkeus alkaa joskus häiritsemään, kassia voi varsin näppärästi madaltaa muutaman sentin ja myös vetoketjun lisääminen kassin suuaukkoon onnistuu jälkikäteenkin. Yläosan kukkakankaan tukena käytin liimattavaa polyesterivanua, ja alaosan ruskea kangas on tuettu ensin tukikankaalla, ja sen jälkeen vielä liimattavalla polyesterivanulla.
No tietenkin vielä piti tehdä kukkaro. Sitäkään ei varsinaisesti pyydetty, mutta vanha oli kuulemma vähän jo nuhjaantunut. Kukkoron kehys on leveydeltään 8 cm. Kaava on peräisin joltain kukkarokurssilta, mutta käyttäjien toiveiden mukaan, olen muokannut sitä hieman korkeammaksi.
Tässä vielä koko setti, joka matkaa jossain vaiheessa Lahteen.
Kassin kuvausrekvisiittana Cezeta-tavaraskootteri.
Kiitos kun vierailit. 🌞
Hieno kassi.
VastaaPoistaKiitos Helena.
Poista