Hei kaikki lukijani,

Juhannuksesta on selvitty ja kesä on kauneimmillaan. Ainakin täällä etelässä lämpötilat ovat olleet mukavan lämpimät, välillä jopa tukalan lämmintä.

Mitään uutta ja erikoista ei tilkkurintamalla ole tapahtunut. Olen potenut pientä tilkkukrapulaa Taikametsä-peiton valmistumisen jälkeen. Pahin vaihe oli muutama viikko  valmistumisen jälkeen. Nyt jo on helpottanut. 

En ole keksinyt parempaa nimitystä sille olotilalle, joka tulee ison tikkutyön valmistumisen jälkeen. Moni teistä varmasti tunnistaa tuon tunnetilan. Instatilini kommenteissa eräs kirjoitti,  kun "on panostettu, sitouduttu, valutettu itseä ja omaa sielua projektiin ja kun se on valmis, menee hetki toipuessa". 

Olen kerännyt talteen hulpioita, jos niistä joskus jotain tekisi. (Olen jopa ostanut yhden kangaspalan pelkästään kauniin hulpion takia.) Ihan peitoksi asti niitä ei ollut, mutta muutaman säilyttimen sain tehtyä. Internetin ihmemaailmasta näihinkin kyllä varmasti ohjeet löytyy, mutta en viitsinyt etsiä niitä sen enempää, vaan sovelsin itse.

Leikkasin 6,5" x 6,5" neliöitä tukevasta liimallisesta laukkutukihuovasta. Ompelin liimapuolelle hulpioita vierekkäin kuvan mukaan, reipasta silitystä päälle ja ihan kivojahan niistä tuli.

Sitten vaan kappaleita yhteen sopivasti ja kokoamaan. Vuoriksi jotain nättiä kangasta. Vuorin vielä käänsin reunan yli oikealle puolelle ja päällitikkasin sen kiinni ja siinä se oli. Vähän jouduin päällisen kokoamisen jälkeen leikkaamaan kopan korkeudesta pois, mutta muuten lähes onnistunut tuote. Sisään mahtuu sopivasti muutama fättäri-nippu. Varastossani ei ollut niin tukevaa laukkuhuopaa, jotta olisin saanut tehtyä niin tanakan kopan, joita esim. rosie.taylor.crafts instatilillään esittelee, mutta nämä kelpaavat minulle. Hulpiot riittivät kahteen koppaan, josta ensimmäisestä otin kuvat.

Tänä kesänä tuo puutarha ei ole innostanut ollenkaan. Heinä kasvaa kukkapenkeissä oikein kiitettävästi ja vuohenputki myös. Pörriäiset kyllä tuntuvat viihtyvän vuohenputken kukissa. Olen yrittänyt ainakin talon sisäänkäynnin vieressä olevan kukkapenkin pitää edes jonkinlaisessa kuosissa. Siinä on kasvanut muutaman vuoden Kurjenkello, ties mistä tullut, en tiedä. Siinä oli aluksi yksi kukkavarsi, mutta joka vuosi se tuntuu vähän leviävän siinä kuitenkin, heinien lisäksi.

Metsämansikat ovat myös eksyneet pihallemme. Niistä tulee aina lapsuus ja huolettomat kesät mieleen. Sinäkin olet varmaan joskus lapsena kerännyt metsämansikoita ja mustikoita heinänkorteen. Kotona ne sitten laitettiin lautaselle ja kylmää maitoa päälle. Sen parempaa kesäherkkua ei silloin ollutkaan. 

 Näihin mielikuviin on hyvä päättää tämä tarina.

Kiitos, kun vierailit ja nautitaan kesäpäivistä.