Kolmioneliöistä tilkkupintaa

Tikkaamattomien tilkkupintojen määrä on minulla ilmeisesti vakio. Aina tuntuu löytyvän jotain keskeneräistä. Tämä pinta lepäili suunnitteluseinälläni jonkin aikaa. Edellisen peiton valmistuttua ompelin valmiit neliöt tilkkupinnaksi.

Löysin ohjeen blogista ilmaiseksi, joten voin kertoa tekovaiheista. Toisaalta olisi ollut hyvä, että olisin voinut lisätä linkin alkuperäiseen ohjeeseen, mutta en enää sitä muista, koska en merkinnyt sitä mihinkään muistiin.

Käytin tähän melkein kokonaisen Kaffe Fassettin -kaitalepaketin ja painettuja valkoisia, joiden määrää en valitettavasti mitannut. 

Kaitaleista ommeltiin kolmen kaitaleen kokonaisuuksia, joista aina kaksi ommeltiin yhteen molemmista reunoista. Näin saatiin aikaiseksi putkilo. Itse yritin tehdä tumma-vaalea-tumma ja vaalea-tumma-vaalea yhdistelmiä. Yhdessä putkilossani oli aina edellä mainittu yhdistelmä. 

Sen jälkeen viivain asetettiin kuvan osoittamalla tavalla, eli 45 asteen viiva tuli osua ommeljuovalle ja leikattiin viivaimen reunaa myöten. Sen jälkeen viivaimen kääntö ja taas leikkaus 45 asteen kulmassa niin, että 45 asteen viiva on ommeljuovassa. Tätä jatketaan, kunnes kaikki kaitaleet on leikattu. 

 Näin saimme aikaan neliöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli jääty tähän ja rakennettu näistä pinta. Mutta toisaalta tekijä oli käyttänyt kaitaleita, joissa oli selkeämmät vaaleat ja tummat kuin minulla. Omat kankaani olivat niin kirjavia, että pinta tässä vaiheessa ei näyttänyt hyvältä. Jatkoin ajatusta hieman pidemmälle ja rakensin neliöistä kolmioneliöitä, joissa toinen puoli on painettua valkoista ja toinen tätä raitaa.

Valitettavasti tästä vaiheesta en löytänyt vaihekuvia. Mutta kiteytettynä, leikkasin saman kokoisia valkoisia neliöitä (oikeastaan vähän isompia, jotta jäi trimmausvaraa), kuin raitaneliöt. Palat yhteen oikeat puolet vastakkain, kynällä viiva kulmasta kulmaan ja ompelu viivan molemmin puolin 1/4 tuuman saumanvaralla. Pala halkaistaan viivan kohdasta ja näin meillä on kaksi kolmioneliötä. Sen jälkeen palat trimmataan saman kokoiseksi ja tehdään haluttu pinta. 

Tilkkupinnan kuvion valinnassa meinasi tulla runsauden pula. Kolmioneliöt taipuvat niin moneen vaihtoehtoon. Ompeluvaiheessa huomasin, että värillisten kaitaleitten saumat kohtaavat toisensa ainoastaan kuvion terävässä kulmassa, mutta en anna sen häiritä itseäni. Fassettin kankaat ovat sen verran kirjavia, että aina sitä ei edes huomaa. 

Tilkkupinnassa on niin paljon vaaleaa yhtenäistä pintaa, että sitä täytyy yrittää hyödyntää tikkauksessa. Edellisestä purkuhommasta (ehkä) viisastuneena yritän suunnitella tikkauksen paremmin ennen varsinaista tekemistä ja ehkä vähän harjoitella ensin. Tässä laitetaankin tikkaajan taidot koetukselle.

Kiitos kun vierailit.