Mitä kuuluu nyt...

Taas yksi joulu on takanapäin ja uusi vuosi kolkuttelee kynnyksellä.  Olen ollut tosi laiska kirjoittamaan mitään tänne, mutta nyt on hyvä hetki kertoa, mitä elämääni kuuluu tällä hetkellä. Mietin pitkään kuinka paljon voin avautua muusta kuin käsityöelämästäni näin julkisesti, mutta totesin, että olen muutenkin avoin (lue lörppäsuu ) ihmisille, joten miksi ei.

(Koska pelkkä teksti on tylsää, laitoin väliin kuvan piparkakkutalosta, jonka tein lapsenlapsen kanssa. Huomioikaa strösselin määrä koristelussa. Sitä kului ja paljon 😄)

Tilkkutyöt eivät ole ihmeemmin kiinnostaneet eivätkä keskeneräiset edistyneet pitkään aikaan. Muutamia pussukoita on tullut väsättyä ja joitakin vaatteiden korjausompeluja. Nytkin ompeluhuoneessa odottaa nyrkkeilijän käsisiteiden lyhennys ja lapsenlapsen housujen vyötärön kuminauhan kiristys.

Ompeluhuoneeni oli tuossa nk. varattuna alkuvuoden. Nuorempi tytär muutti meidän iloksi ja riemuksi kotiin asumaan tammikuussa. Hänen alkuvuoden ohjelmaan kuului lopputyön tekeminen opintojensa päätteeksi. Koska kyseessä oli puettavan muotoilun tutkinto LAB-ammattikorkeakoulussa, kuului siihen myös oman malliston suunnittelu ja valmistus. Tämän takia ompeluhuoneeni oli melko varattuna monta kuukautta. Tytär sai onneksi töitä valmistuttuaan ja löysi asunnon. Yhdeksän kuukauden yökyläily päättyi loppuvuodesta ja ompeluhuoneeni vapautui.

Kerroinkin jossain aikaisemmassa postauksessa sairastuneeni vakavasti. No, syövän kanssa ollaan eletty tässä kropassa yhdessä nyt aika tarkkaan kolme vuotta. Kovin hyviä kavereita ei olla, mutta olosuhteiden pakosta... Itse sairauden en koe tällä hetkellä aiheuttavan kovin paljon ongelmia, mutta ne lääkkeet ja niiden sivuvaikutukset: väsymystä, veriarvojen laskua, infektioherkkyyttä, muutamia mainitakseni. Onhan niistä lääkkeistä tietenkin hyötyä. Ne pitää syöpäsolut aisoissa. Eräs lääkäri väläytteli kantasolusiirtoakin taas, mutta katsotaan nyt. Minä en itse pysty paljoa asiaan vaikuttamaan. Jos sitä päädytään suosittelemaan ja Meilahden kantasoluyksiköstä tulee vihreää valoa, pystyn ainoastaan sanomaan kyllä tai ei.

Ei elämäni pelkkää sairastelua ole ollut, vaikka paljon se pyörii sen ympärillä. Olen ollut nyt kaksi vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä ja vasta tänä vuonna on tuntunut siltä, että olen oikeasti eläkkeellä. Vuosi sitten saatiin vihdoin yrityksen liiketoiminta myytyä. Kun viimeinen tilinpäätös autokorjaamon liiketoiminnasta oli valmis ja veropäätös oli tullut, putosi yksi iso säkki taas hartioilta. 

Autokorjaamon liiketoiminnan lopettaminen johti tietenkin siihen, että tuo Herra Tilkkulandia on ollut tässä minun kanssa kotona. Vaikka me samassa työpaikassa oltiinkin, paljoa ei peräkkäin kuljettu. Nyt kyllä kuljetaan yhdessä. Oikeastaan meillä on ollut ihan mukavaakin. Hän on ihan hauska mies, kun pääsi työstressistä eroon. Ruokaahan tuo vaatii aina välillä, mutta onneksi syö suurin piirtein samoja eineksiä kuin minä.

Onhan tässä valmistunut yksi pitkäaikainen projekti, jota on tehty 20 vuotta. Poika osti teininä mustan farkkutakin. Äidin kauhistukseksi leikkasi siitä heti hihat pois, eli siitä tuli farkkuliivi. Sen jälkeen tuli muutaman merkin kanssa, että nämä pitäisi ommella tähän kiinni. Minä tietenkin ompelin ja sen jälkeen merkkejä on tullut vuosien varrella lisää. Poikakin on vanhentunut, mutta musiikkimaku on edelleen sama ja liivi on mukana matkassa. Nyt se on kuulemma valmis ja merkkejä ei enää mahdu lisää. Teidän iloksi kuvat pojan taisteluliivistä.

Kiva kun luit ja mukavaa loppuvuotta sinulle sekä tilkuntäyteisiä hetkiä ensi vuodelle 💓.

Batiikkeja

Elämä on heitellyt minua tämän alkuvuoden aikana, eikä mitenkään niin positiivisesti. Kaikki ompeluun liittyvä ja myös tämän blogin päivittäminen on ollut tauolla. Välillä tuntui, että koko normaali elämäkin oli tauolla. Tilkkuhommiin ei energiani ole riittänyt näinä menneinä kuukausina. Mutta nyt, kun kevätaurinko paistaa, on mielikin ollut pitkästä aikaa positiivinen. Valmiit vanhat tilkkupinnat ovat näyttäneet taas ihan uusilta.

Sanna Parankon kurssilla aikoinaan aloittamani tilkkupinta on menossa seuraavaksi tikkauskoneeseen kiinni. Joitain kuvia laitoin jo aikaisemmin tänne blogiinkin puolivalmiista työstä. Valmiina tämä tilkkupinta on ollut jo pidemmän aikaa. Ehdin käydä jo toisellakin Sannan kurssilla tässä välissä. Sen jälkeen tämä taas unohtui. Nyt ajattelin, että on aika saattaa tämäkin valmiiksi asti. 

Pähkäilin pitkään, miten tikkaan tämän. Nyt sekin on alkanut hahmottumaan, kiitos instan tikkausvideoiden. Suurin osa tikkauksista on jo suunniteltu. Kaikki ei vielä ole ihan selvää, mutta yleensä puuttuvat palaset loksahtavat paikoilleen itse työtä tehdessä. Tikkauksesta kuitenkin myöhemmin.

Otin kuvat sisällä, koska en raaskinut laittaa valkoista tilkkupintaa (vielä) ruskealle nurmikolle rusakoiden papanoiden päälle. Pahoittelen tosiaan kuvien laatua. Tuossa viimeisessä tuntuu valo riittävän edes jotenkin, ja värit näyttävät suhteellisen oikeilta.

Käytin pintaan yhden batiikkikaitalepaketin, josta jäi vielä yli. Lopuista kaitaleista ajattelin tehdä reunakantin. Vaaleisiin välikaitaleihin meni myös yksi kaitalepaketti, ja jos oikein muistan, muutaman jouduin ottamaan toisesta lähes samanlaisesta paketista. Kuvion keskellä olevat valkoiset neliöt ovat suoraan metritavarasta painettua valkoista. Sen menekkiä en enää muista. 

Taustakankaaksi valikoitui vuosia sitten ostamani pala, joka on myös valkopohjainen ja mikä tärkeintä, sitä on riittävästi. Peiton taustaksi saa mukavasti uppoamaan näitä hetken mielijohteesta ostettuja kankaita.

Tosiaan, tämän vuoden alussa minulla todettiin vakava sairaus. Ennen hoitojen alkamista, veriarvot olivat niin huonot, että jouduin olemaan lähes eristyksissä täällä kotona, ja en saanut tavata ketään. Hoidot ovat alkaneet ja nyt tuntuu jo paremmalta. En yleensä märehdi tai voivottele sairauksiani, joten täälläkään en aio sitä tehdä. Elämässä on niin paljon muita mukavampia asioita, joista voi nauttia.

Kiitos kun vierailit ja mukavaa kevään jatkoa.

Joululiinoja ja muita jouluompeluksia menneiltä vuosilta

Tälle joululle en ole ehtinyt ommella mitään uusia joulujuttuja, mutta selasin vanhoja kuvia ja löysin sieltä muutamia otoksia vuosien varrelta.

Jokunen joulu sitten ompelin jouluisia pannulappuja. Ohjeen löysin netistä. Muokkasin sitä hieman ja suurensin, jotta pannulappu sopisi myös miehen käteen.

Näihin liinoihin ohje on löytynyt myös netistä. Käytin tähän valmiin 10 x 10 tuuman kangaslajitelman. Kankaissa on jotain hopeakimallusta päällä. Liinat on tehty vuonna 2015. Ihan tarkkaan en muista, onko toinen jäänyt itselleni vai ovatko molemmat jo maailmalla. Pitääkin kaivella kaappeja. 

Tämä liina löytyy omasta kaapista. Liina on tehty Hannele Vakkarin kurssilla vuonna 2015. Tikkasin värilliset osat kimallelangalla ja valkoiset vaalealla tikkauslangalla. Valmistumisen jälkeen tästä liinasta tuli suosikki joululiinani.

Jos nyt oikein muistan, tämä liina on tehty samalla kurssilla, kuin tuo edellinen. Annoin liinan äidilleni. Selatessani kuvia huomasin, että aika moni liina on päätynyt äidilleni. Äidit ovat ihania, kun ottavat lastensa käsityöt vastaan suurella ilolla, olivatpa ne lapset pieniä tai isoja. Omalle äidilleni halaukset sinne pilven reunalle. 

Nyt täytyy kyllä sanoa, että onpa ollut ahkera joululiinoja tekijä tuona vuonna 2015. Tämäkin on silloin tehty tai ainakin kuvattu samana ajankohtana. Liina on tehty valmiin kaitalepaketin kankaista. 

Viimeiseksi vielä kuva jouluaskartelusta. Tässä kuvassa vielä kesken. Näitäkin tuli muutama tehtyä, ja yksi päätyi, kuinka ollakaan äidilleni.

Haluan vielä näin lopuksi toivottaa Sinulle ja läheisillesi Rauhallista Joulua ja parempaa Uutta Vuotta 2023. Kiitos tästä vuodesta. 

Karkkikaupassa

 

Tervetuloa karkkikauppaan.

Viikonlopun aikana sain valmiiksi economy-blokeista tehdyn peiton. Peitto sai nimekseen Karkkikauppa. Projekti on ollut pitkä, kuten yleensä, mutta onneksi sain yhden niistä seitsemästä (!) tilkkupinnasta valmiiksi peitoksi asti.

Pääsosan kankaista valitsin siten, että suoristelin Liisat Ihmemaassa- peittoon käyttämieni kankaiden reunoja. En tietoisesti valinnut mitään värejä, vaan annoin mennä niillä kankailla, mitä hyllystä ja resurssilaatikosta löytyi. Vasta viimeisen ysiblokki-kokonaisuuden kanssa piti miettiä värejä, jotka sopisivat tilkkupinnan muihin väreihin ja siihen kohtaan, johon olin sitä asettelemassa.

Reunakantiksi valikoitui oikeastaan ensimmäinen kangas, jonka käteen otin. Olen joskus ostanut sen Eurokankaan palalaarista. Sitä oli riittävästi ja värikin oli teemaan sopiva. Tikkauksen tein suorilla linjoilla vinottain, lankana King Tutin vaihtuvavärinen tikkauslanka. Välissä on villavanu.

 

Taustakangas on myös omista varastoista ja Eurokankaan palalaarista. 

Tätä kirjoittaessa en ole vielä mitannut peittoa. Kokoa voisi kuvailla siten, kun on hivuttautunut kyljelleen makaamaan siihen kahden istuttavalle sohvalle polvet suussa, peitto riittää silloin mukavasti sohvalla olijan päälle.

Kuvaaminen tähän vuodenaikaan on haasteellista. Aurinkoa ei näy, vaikka kuinka huhuilisi. Kuvauspäivä oli pilvinen, joten valo ei tahtonut aina riittää. Sain kuitenkin säädettyä kuvia niin, että värit näyttävät suhteellisen oikeilta.

Kiitos sinulle vierailustasi ja mukavaa joulun odotusta.

Tilkkupeitto kuin räsymatto

Se on aina yhtä kivaa, kun saa tilkkupinnan valmiiksi asti. Vaikka sitä ei vielä ole tikattu, kokonaisuuden näkeminen on aina yhtä  palkitsevaa, kun jokainen palikka on löytänyt oman paikkansa.

 

Tätäkin olen tehnyt jo melkein vuoden ja saman ajan palat ovat olleet suunnitteluseinälläni. Nyt kun sain sen valmiiksi ja laitoin sen silityksen jälkeen odottamaan tikkausta, tuntui suunnitteluseinä jotenkin niin tyhjältä. Onneksi löysin kasan blokkeja, joilla pystyin täyttämään tyhjyyden. Blokit oli aloitettu jo viime syksynä Sanna Parankon vetämällä kurssilla Nurmijärven Opistossa ja odottivat vaan yhteen liittämistä. 

Olen tyytyväinen tähän economy-blokeista tehtyyn pintaan. Värimaailma on sopivan kirjava. Taustakangaskin löytyi omista varastoista.

 En ole vielä mitannut tätä, mutta kovin iso siitä ei tule, ja en edes ajatellut kasvattaa sitä.  Resurssipaloja kyllä löytyy, mutta nyt tuntuu siltä, että tätä lajia on tehty riittävästi. Jotain muuta välillä.

Resursseista tehdyt tilkkupinnat ovat vähän kuin räsymattoja.  Moneen kankaaseen löytyy jokin tarina, mihin tilkkupeittoon se on alun perin hankittu. Valtaosan kankaistani hankin lähinnä niiden painokuvion tai värin takia. Sitten on myös niitä omasta mielestäni kummallisia kankaita, jotka eivät ole sopineet oikein minnekään. Niitäkin välillä ostan tai niitä tulee jonkun kangaslajitelman mukana. Tällaisessa pinnassa näillekin löytyy oma paikka, eivätkä ne näytä enää ollenkaan niin kummallisilta. Vanha viisaushan on, että rumakin kangas näyttää kauniilta, kun sen pilkkoo tarpeeksi pieneksi ja laittaa sopivan  kankaan viereen. Mikä kangas on sitten kaunis, ruma tai kummallinen, sehän on täysin makuasia.

Kiitos vierailustasi.

Säästöbokkeja

Huomasit varmaan, että blogini nimi on muuttunut. Taustalla tässä on ollut ajatus, että tilkkuiluun liittyvät some-julkaisuni olisivat kaikki saman nimen alla. Nyt minut löytää Instagramista, Pinterestistä ja blogimaailmasta samalla Tilkkulandia -nimellä.

 Edellisessä kirjoituksessani kerroin patalapuista, joissa olin keskineliöinä käyttänyt kangaskauppiailta saamiani hauskoja kankaisia painokuvia. Niitä on eksynyt vähän muuallekin, kuin niihin patalappuihin. Säästöblokkeja on tullut tehtyä, hupiompeluna tietenkin, jo viime talvesta lähtien, niin kuin tästä seuraavasta kuvasta käy ilmi.

Nyt niitä on valmiina suurin piirtein  yhden peiton tarpeiksi. Onneksi, koska vähän on alkanut kyllästyttämään niiden ompelu. Liisat Ihmemaassa -peitosta jäi paljon sellaisia kangaspaloja, joista olin leikannut vain muutaman kuusikulmion. Tasasin kangaspalojen reunat, ja näistä jämistä sain aineksia säästöblokkeihin. Jos ihmettelit värimaailman samankaltaisuutta, johtuu se juuri tästä.

Olin joskus hankkinut Töölön Tilkkupajasta oikein viivaimen, jolla saa tehtyä näitä blokkeja sujuvasti. Olisihan ne saanut tehtyä muutenkin, mutta satun tykkäämään kaikenlaisista ihmisen elämää helpottavista vempaimista, myös tilkkuiluun liittyvistä. Viivaimen mukana oli ohje, ja tein suoraan sen mukaan. Viivaimen avulla pystyy tekemään kahta kokoa ja tein pienempää, joka on trimmattuna 4,5" neliö. Yhdistelin niitä yhdeksän neliön sarjoihin, jotta olisi hieman helpompi käsitellä kokonaisuutta.

Tämän verran niitä on valmiina suunnitteluseinälläni. Ne eivät ole vielä lopullisessa järjestyksessä kuvassa. Yksi ysiblokki puuttuu vielä. On puuttunut jo jonkin aikaa, koska jotenkin tuntuu nyt siltä, että kaikki kankaat on jo käytetty, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Tämä on näitä ikuisuusprojekteja, jotka valmistuvat sitten kun niiden aika on.

Muutama viikko sitten olimme veljeni tyttären avioliiton siunaamistilaisuudessa Helsingissä Johanneksenkirkossa. Meillä oli juhlissa kivaa, ruoka oli hyvää, morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Tähän loppuun vielä kuva upeasta uusgoottilaisesta rakennuksesta.

Kiitos, kun vierailit. 

Pannulappuja

 Heippa taas pitkästä aikaa. Olen ollut hieman laiska tämän blogin suhteen koko kesän. Blogin lukijatilastoja katsoessani kuitenkin huomaan, että täällä kumminkin joku käy aina välillä lukemassa kirjoituksiani, vaikka kovin ahkerasti en olekaan muutamaan kuukauteen päivittänyt tätä. Suuri kiitos Sinulle siitä.

Ompelun saralla olen myös ollut laiska kesän ajan. Mitään ihmeellistä en ole tehnyt koko kesänä. Pientä huviompelua välillä. Onneksi tämä on harrastus, enkä tee tätä elääkseni.

Se, mitä valmiiksi asti on saatettu, ovat patalaput tai pannulaput, mikä niiden oikea nimi onkaan. Näitä on tullut nyt tehtyä varmaan kymmenkunta. Kangaskauppiaat ovat ystävällisesti lähettäneet minulle tilausten mukana kivoja pieniä yksittäisiä paloja, joissa on hauskoja kuvia. Niitä putkahteli esiin välillä resurssilaatikon syövereistä, joten ajattelin käyttää ne. 

Yhdistelin niihin vajaista kaitalepaketeista 2,5" kaitaleita hirsimökkitekniikalla. Väliin laitoin ylijääneitä vanupaloja ja patalappuvanua. Jotkut tikkasin koneen valmiilla tikkausmalleilla ihan sen takia, koska niitä tulee harvemmin käytettyä. Yllä olevan kuvan lehmäpannulappu on tikattu koneen omilla tikkausmalleilla. Näihin pieniin juttuihin ne käyvät tosi hyvin.

Taustoihin käytin sellaisia kankaita, joihin oma silmäni on jo kyllästynyt. Tässä kuvassa eri työvaiheessa olevia tuotoksia. 

Joku joskus kysyy mitä teen tilkuista. Vastaan tekeväni käyttötekstiilejä, ja nämä ovat niitä mitä suurimmassa määrin.

Muutama meriaiheinen pannulappu löysi jo kotinsa ja pääsi jo tositoimiin.

Huomasin muuten, että nyt syksyllä tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun aloitin tilkkuilun. Enpä tiennyt silloin, mille tielle lähdin. Eikä se tie ole ollut huono. Kivaa on ollut. Uusia asioita olen oppinut paljon ja koko ajan opin lisää ja ihania ihmisiä olen matkani varrella kohdannut.

Kiitos, kun vierailit.

Orpoja blokkeja

Meille kaikille tilkkuilijoille on varmasti kertynyt ylimääräisiä ja yksinäisiä blokkeja. Minullekin niitä tuppaa tulemaan. Kursseilla tulee tehtyä kokeiluja ja joskus tulee tehtyä liikaa johonkin peittoon ja blokkeja jää yli. Monesti ajattelen käyttäväni niitä peiton taustaan, mutta usein ne jää käyttämättä. 

Tässä taannoin kävin taas läpi sitä pinoa ja mietin mitä niistä voisi tehdä. Instassa on ollut kuvia, joissa on yhdistetty erilaisia blokkeja välikaitaleilla ja on saatu todella kauniita pintoja.

Laitoin näitä erilaisia blokkeja suunnitteluseinälleni, ja yritin rakentaa niistä jotain järkevää. Kuvassa on ensimmäisiä versioita. Blokkeja oli monen väristä ja mallista. Monta viritelmää tein, ja aina keräsin kaikki taas kaappiin odottamaan. Ilmeisesti he eivät olleet valmiina vielä yhdistymään. 

Kerran sitten ihme tapahtui ja blokit alkoivat järjestyä kuin itsestään. Tätä usein ihmettelen itsekseni muissakin tilkkuhommissa. Ensin väännät ja käännät blokkeja edes takaisin, eikä tunnu tulevan mitään. Laitat taas kaikki takaisin kaappiin odottamaan parempaa hetkeä. Mutta sitten joskus tulee se hetki, kun blokit alkavat puhua ja kaikki järjestyvät kuin itsestään.

Tässä on sitten se lopullinen järjestys. Nuo mustapohjaiset ovat kaikki samalta kurssilta. Vaaleanpunaiset erilaiset hirsimökkiversiot ovat myös omalta kurssiltaan. Siellä täällä on myös Bonnie Hunterin mysteeripeitosta ylijääneitä paloja. Siniset raitapalat tein johonkin peittoon, mutta ne eivät sitten sopineetkaan siihen. Vasemmalla oleva violetti / vaalea hirsimökkiblokki on ensimmäiseen tilkkutyöhöni tehty, mutta en sitä sitten siihen kelpuuttanut. Tähän se sopi hyvin. Jonkinlainen reunus tähän pitää vielä laittaa, jotta peittoon tulee vähän enemmän kokoa ja vähän rauhoittaa kokonaisuutta.

Loppujen lopuksi tästä tuli ihan hauska. Vähän aluksi hirvitti laittaa näin erilaisia yhteen, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä vaan, tulee mitä tulee. 

Jäikö niitä orpoja blokkeja sitten vielä varastoon? Kyllä jäi ja niistäkin valmistuu joskus jotain.

Mukavia kevään päiviä ja kiitos kun vierailit.

Auringonkukkakassi

Aika kuluu kuin siivillä. Edellisestä postauksesta on kulunut taas melkein kuukausi. Muutaman kerran olen jo tarttunut tietokoneeseen ja meinannut aloittaa, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään konkreettista aikaiseksi.

Olen ommellut tässä viime aikoina pienempiä juttuja, jotta saan välillä sitä tunnetta, että saa jotain myös valmiiksi asti. Isompia peittoja tehdessä monesti tuntuu, että mitään ei tule ikinä valmiiksi.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että nuorempi tytär oli pyytänyt kassia jo viime syksynä. Olimme yhdessä syksyllä Tampereen messuilla ja hän valitsi sieltä mieleiset kankaat. Toiveena oli kassi, johon mahtuisi noin yhden yökyläilyn tarvikkeet. Toinen toive oli, että kantohihnat olisivat niin pitkät, että kassin saisi olalle, mutta se ei koskettaisi maata normaalisti kantaessa. 

Koska tilkkuilijan toimitusaika voi olla aika pitkä, vasta tuossa pääsiäisen aikoihin aloin perehtymään asiaan kunnolla. Tytär oli meillä "porukoilla" yhden yön ja suunniteltiin kassia yhdessä.

Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, Laitoin taskut molemmille puolille ja myös sisälle. Sisäkuvaa ei tullut otettua. Suunnittelin kassin niin, että jos korkeus alkaa joskus häiritsemään, kassia voi varsin näppärästi madaltaa muutaman sentin ja myös vetoketjun lisääminen kassin suuaukkoon onnistuu jälkikäteenkin. Yläosan kukkakankaan tukena käytin liimattavaa polyesterivanua, ja alaosan ruskea kangas on tuettu ensin tukikankaalla, ja sen jälkeen vielä liimattavalla polyesterivanulla. 

Tietenkin vähän innostuin ja tein samaan settiin pussukan. Tässäkin käytin tukena samaa liimattavaa polyesterivanua. Pussukka on tällainen peruskuutiomallinen ja niin iso, että sinne mahtuu kaikki pesutarvikkeet oikein kivasti. 

No tietenkin vielä piti tehdä kukkaro. Sitäkään ei varsinaisesti pyydetty, mutta vanha oli kuulemma vähän jo nuhjaantunut. Kukkoron kehys on leveydeltään 8 cm. Kaava on peräisin joltain kukkarokurssilta, mutta käyttäjien toiveiden mukaan, olen muokannut sitä hieman korkeammaksi.

Tässä vielä koko setti, joka matkaa jossain vaiheessa Lahteen. 

Kassin kuvausrekvisiittana Cezeta-tavaraskootteri.

Kiitos kun vierailit. 🌞

Käsityölaneissa

Viikonloppuna olin Nurmijärven Opiston järjestämillä käsityölaneilla. Jos termi ei heti auennut, kyseessä oli siis 12h kestävä käsityötapahtuma, jossa kukin teki omia kässäjuttujaan ja oli aukioloaikana niin pitkään kuin halusi. Mukava tapahtuma kässähenkisille ihmisille.

Itselläni oli tietenkin ompelukone ja tilkkujutut mukana. Yritin ottaa mukaan sellaista tekemistä, että ei tarvitsisi raahata koko kangasvarastoa mukana. Selvisinkin muovisella säilytyslaatikolla, johon sain tungettua kaiken tarvitsemani. Koneeni vetolaukku on onneksi niin iso, että sinne mahtuu kone paininjalkoineen, silitystarvikkeet, ompelutarvikepussukka sekä viivaimet ja leikkuualusta.

Suunnitelmissani oli tehdä Sanna Parankon kurssilla aloittamani blokkeja niin paljon valmiiksi, että niitä olisi peiton tarpeiksi. Olin tehnyt näitä kurssilla muistaakseni kaksi tai kolme kappaletta ja kotona muutaman iltojeni iloksi. Muutama puuttui, ja sain ne lauantaina tehtyä. Blokkeja on nyt torkkupeiton verran. Välikaitaleet vielä ja jokin kiva reunus, niin taas olisi yksi pinta tikkausjonossa. 

Kaitalepakettien tuhoaminen jatkuu edelleen ja toisena työnä surautin kasaan yllä olevan pinnan. Laitoin tumman sinisen palan kaitaleiden väliin ja ihan mukavasti se antaa pientä potkua muuten niin pastelliväriselle pinnalle. Kuvan laatu ei ole niitä parhaimpia: sisällä otettu iltapäivällä ja valo ei tahdo riittää.

Opisto oli myös järjestänyt tilaisuuteen luennon, jonka aiheena oli vaatteiden tuunaus. Luennoitsija käsitteli aihetta ihan asusteiden lisäämisestä uuden vaatteen tekemiseen vanhoista vaatteista. Todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava aihe. Kierrätyshän on tätä päivää. Uutta tilkkupuuvillaa käyttävänä tunsin pienen piston omassatunnossani, kun taas kuulin kuinka paljon vettä yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan. Toisaalta huomasin, että vaatekaappiini on pesiytynyt ihan mahdoton määrä materiaalia, joista voi tuunata uusia vaatteita eikä tarvitse ostaa. 

Opistolla olisi aiheesta kurssi toukokuussa, mutta olin jo lupautunut lapsenvahdiksi kurssipäivinä, joten tällä kertaa ei pääse. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten...

Kevät tulee, vaikka lunta on meidän pihalla ainakin puoli metriä vielä.

Kiitos kun vierailit. 

Kolmioneliöistä tilkkupintaa

Tikkaamattomien tilkkupintojen määrä on minulla ilmeisesti vakio. Aina tuntuu löytyvän jotain keskeneräistä. Tämä pinta lepäili suunnitteluseinälläni jonkin aikaa. Edellisen peiton valmistuttua ompelin valmiit neliöt tilkkupinnaksi.

Löysin ohjeen blogista ilmaiseksi, joten voin kertoa tekovaiheista. Toisaalta olisi ollut hyvä, että olisin voinut lisätä linkin alkuperäiseen ohjeeseen, mutta en enää sitä muista, koska en merkinnyt sitä mihinkään muistiin.

Käytin tähän melkein kokonaisen Kaffe Fassettin -kaitalepaketin ja painettuja valkoisia, joiden määrää en valitettavasti mitannut. 

Kaitaleista ommeltiin kolmen kaitaleen kokonaisuuksia, joista aina kaksi ommeltiin yhteen molemmista reunoista. Näin saatiin aikaiseksi putkilo. Itse yritin tehdä tumma-vaalea-tumma ja vaalea-tumma-vaalea yhdistelmiä. Yhdessä putkilossani oli aina edellä mainittu yhdistelmä. 

Sen jälkeen viivain asetettiin kuvan osoittamalla tavalla, eli 45 asteen viiva tuli osua ommeljuovalle ja leikattiin viivaimen reunaa myöten. Sen jälkeen viivaimen kääntö ja taas leikkaus 45 asteen kulmassa niin, että 45 asteen viiva on ommeljuovassa. Tätä jatketaan, kunnes kaikki kaitaleet on leikattu. 

 Näin saimme aikaan neliöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli jääty tähän ja rakennettu näistä pinta. Mutta toisaalta tekijä oli käyttänyt kaitaleita, joissa oli selkeämmät vaaleat ja tummat kuin minulla. Omat kankaani olivat niin kirjavia, että pinta tässä vaiheessa ei näyttänyt hyvältä. Jatkoin ajatusta hieman pidemmälle ja rakensin neliöistä kolmioneliöitä, joissa toinen puoli on painettua valkoista ja toinen tätä raitaa.

Valitettavasti tästä vaiheesta en löytänyt vaihekuvia. Mutta kiteytettynä, leikkasin saman kokoisia valkoisia neliöitä (oikeastaan vähän isompia, jotta jäi trimmausvaraa), kuin raitaneliöt. Palat yhteen oikeat puolet vastakkain, kynällä viiva kulmasta kulmaan ja ompelu viivan molemmin puolin 1/4 tuuman saumanvaralla. Pala halkaistaan viivan kohdasta ja näin meillä on kaksi kolmioneliötä. Sen jälkeen palat trimmataan saman kokoiseksi ja tehdään haluttu pinta. 

Tilkkupinnan kuvion valinnassa meinasi tulla runsauden pula. Kolmioneliöt taipuvat niin moneen vaihtoehtoon. Ompeluvaiheessa huomasin, että värillisten kaitaleitten saumat kohtaavat toisensa ainoastaan kuvion terävässä kulmassa, mutta en anna sen häiritä itseäni. Fassettin kankaat ovat sen verran kirjavia, että aina sitä ei edes huomaa. 

Tilkkupinnassa on niin paljon vaaleaa yhtenäistä pintaa, että sitä täytyy yrittää hyödyntää tikkauksessa. Edellisestä purkuhommasta (ehkä) viisastuneena yritän suunnitella tikkauksen paremmin ennen varsinaista tekemistä ja ehkä vähän harjoitella ensin. Tässä laitetaankin tikkaajan taidot koetukselle.

Kiitos kun vierailit.